Mil Mi-26 (ven. Миль Ми-26, Nato-raportointinimi Halo) on raskas venäläisvalmisteinen sekä armeija- että siviilikäytössä käytettävä helikopteri. Se on raskain ja tehokkain koskaan tuotantoon asti päässyt helikopteri (suurin prototyyppi oli Mil V-12). Mi-26 suunniteltiin korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12-helikopterimallit.

Mil Mi-26
Mil Mi-26
Mil Mi-26
Tyyppi helikopteri
Valmistaja Mil Moskovan Helikopteritehdas
Ensilento 14. joulukuuta 1977
Esitelty 1983
Tila käytössä
Pääkäyttäjät Venäjän ilmavoimat
Aeroflot
Ukrainan ilmavoimat
Intian ilmavoimat
Valmistusmäärä n. 310
Valmistusvuodet 1980–
Kehitetty mallista Mil Mi-6
Muunnelmat
muunnelmat
  • V-29 -prototyyppi
  • Mi-26 Sotilakäytön kuljetushelikopteri
  • Mi-26A päivitetty lento- ja navigointijärjestelmä
  • Mi-26M päivitetty suorituskyky
  • Mi-26MS lääkinnälinen avakuointi
  • Mi-26NEF-M Sukellusveneentorjunta
  • Mi-26P matkustajaversio
  • Mi-26PP radiolinkki
  • Mi-26PK lentävä nosturi
  • Mi-26S katastrofiapu
  • Mi-26T siviilikäytön kuljetushelikopteri
  • Mi-26TC rahtihelikopteri
  • Mi-26TP palontorjunta
  • Mi-26TZ
  • Mi-26T2 Mi-26T parannettu versio, mahdollisti jokasään ympärivuorokautisen käytön
  • Mi-26TC vientiversio

Ensilentonsa Mi-26 lensi 14. joulukuuta 1977 ja otettiin neuvostoarmeijan käyttöön vuonna 1985. Vuonna 1986 helikopteria käytettiin Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudessa muun muassa säteilymäärien mittauksessa. Sitä käytettiin myös Afganistanissa sotilaskäytössä.

Mi-26:n suurin lentoonlähtöpaino on 56 000 kg. Suurimpia julkisuuteen tulleita nostoja on vuonna 1999 Siperian tundralla 25 tonnin painoisen jäälohkareen nostaminen. Jäälohkare sisälsi kokonaisen jäätyneen villamammutin, ja se kuljetettiin kopterilla suoraan tutkimuslaitokseen.

Suunnittelu ja kehitys

muokkaa

Mi-12 -prototyypin kehityksen jälkeen alkoi 1970-luvun alussa raskaan kuljetushelikopterin kehitys projektinimellä Izdelije 90. Helikopterilta vaadittiin tyhjäpainoa, joka on alle puolet suurimmasta lentoonlähtöpainosta. Helikopterin suunnitteli Mihail Milin suojatti Marat Tištšenko.

Mi-26 suunniteltiin raskaana helikopterina sekä sotilas- että siviilikäyttöön, sekä korvaamaan aiemmat Mi-6 ja Mi-12 -helikopterit. Mi-26:ssa on kaksi kertaa suurempi hyötykuorma kuin Mi-6:ssa, joka oli tuolloin suurin ja nopein tuotantohelikopteri.

Pääasiallinen käyttötarkoitus oli raskaan sotilaskaluston, kuten miehistönkuljetusvaunujen ja ballististen ohjusten kuljetus syrjäisiin paikkoihin, joihin raskailla kuljetuslentokoneilla (Antonov An-22, Iljušin Il-76) ei pääse.

Ensimmäinen lento tapahtui vuonna 1977, ja ensimmäinen Mi-26 valmistettiin tehtaassa 4. lokakuuta 1980. Kehitys valmistui vuonna 1983, ja Neuvostoliitto otti helikopterin palveluskäyttöön vuonna 1985.

Käyttäjät

muokkaa

Sotilaskäytössä

muokkaa
 
Rostvertol Mi-26T2
 
Kambodžan ilmavoimien Mi-26
 
Venäjän hätätilaministeriön Mi-26T
 
Venäjän ilmavoimat

Siviilikäyttäjät

muokkaa

  Belgia

  Venäjä

  Sveitsi

Entiset käyttäjät

muokkaa

  Neuvostoliitto

Tekniset tiedot (Mi-26)

muokkaa
 
 
Mi-26:n lastiruuma

Yleisominaisuudet

muokkaa
  • Miehistö: 5
  • Kapasiteetti:
    • 90 sotilasta tai 60 paarit
    • 20 000 kg rahtia
  • Pituus: 40,025 m
  • Roottoreiden halkaisija: 32 m
  • Korkeus: 8,145 m
  • Tyhjäpaino: 28 200 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 56 000 kg
  • Moottorit: 2 x Lotarev D-136 Turboshaft, 8 500 kW kummassakin

Suorituskyky

muokkaa
Tämä ilmailuun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.