Miko (shintolaisuus)

Miko (jap. 巫女, "šamaaninainen") on japanilainen temppelineitsyt tai jumaluudelle pyhittäytynyt neito,^lähde? joka palvelee shintolaisessa pyhäkössä. Muinoin sanalla tarkoitettiin naisšamaania tai henkivälittäjää, joka välitti kamien sanomia. Mikon tehtäviin kuuluu seremoniallisten tanssien esittäminen ja pappien avustaminen hääseremonioissa.

Miko tanssii Hachimanin pyhätössä Hyōgon Tambassa.

Sana

Mikon asusteet punainen Hihakama ja valkoinen kimono

Japanin sana miko tai fujo "šamaanitar; temppelineito" kirjoitetaan useimmiten 巫女 yhdistäen kanjit 巫 ("šamaani") ja 女 ("nainen", "naispuolinen"). Kiinassa wunu 巫女 (tai toisin päin nuwu 女巫) tarkoittaa "naisšamaania", "noitaa" tai "velhonaista". Miko kirjoitettiin vanhastaan 神子 (kirj. "kami-lapsi") ja 巫子 ("šamaanilapsi").

Mikot tunnetaan monilla nimillä; Fairchild (1962:119-122) luetteloi 26 termiä "pyhättöön sitoutuneelle mikolle" ja 43 termiä "pyhättöön sitoutumattomalle mikolle". Yleisiä nimityksiä ovat 市子 (ichiko, kirjaimellisesti "tori/kylä-lapsi"); "naismeedio" tai "ennustaja", 霊媒 (reibai, "henkien puhemies"), "henkivälittäjä" ja itako (いたこ, "(usein sokea) naisšamaani").

Historiallisia mikoja

Mikoperinne pohjautuu muinaisiin japanilaisiin naisprofeettoihin, jotka vaipuivat transsiin ja välittivät jumalten viestejä samaan tapaan kuin pythiat ja sibyllat muinaisessa Kreikassa.

Noin vuonna 712 kirjoitettu osittain myyttinen Kojiki-historiikki sisältää mahdollisesti vanhimman viittauksen mikojen transsitanssiin. Japanin mytologiassa on tarina, jossa auringon jumalatar Amaterasu suuttui veljelleen Susanoolle ja sulkeutui luolaan, jolloin taivas pimeni. Palauttaakseen valon maailmaan jumalat suunnittelivat tempun ja ripustivat peilin jalokivin koristeltuun sakaki-puuhun. Hurjan juhlinnan jumalatar Uzume suoritti šamanistisen tanssin Amaterasun houkuttelemiseksi ulos luolasta.

Kuullessaan jumalien naurunremakan Amaterasu tuli luolastaan ja lumoutui peilikuvastaan. Näin päivänvalo tuli palautetuksi. Kulyn mukaan eräs perinteikäs mikokoulukunta "väitti polveutuvansa Uzume-jumalattaresta".

Mikot fiktiossa

Mikot ovat perushahmoja japanilaisessa kirjallisuudessa, elokuvassa, mangassa ja animessa.

Zeami Motokiyon kirjoittamassa 1400-luvun Nō-draamanäytelmässä Aoi No Ue miko nimeltä Teruhi karkottaa Rokujon hengen Aoin ruumiista.

Akira Kurosawan elokuvassa Rashomon - paholaisen portti vuodelta 1950 murhattu samurai todistaa mikon kautta.

Mangassa ja animessa mikot kuvataan usein pahoja henkiä tai demoneita vastaan taistelevina sankarittarina. Heillä kuvataan olevan yliluonnollisia tai maagisia voimia, ja usein myös kykyjä ennustamisessa tai taistelulajeissa. Eräs esimerkki hahmotyypistä on anime- ja mangasarja Sailor Moonin hahmokaartiin kuuluva Rei Hino. Fiktiivinen kuro miko 黒巫女 "musta miko" on perinteisen mikon paha vastine – esimerkiksi mangassa Asagiri no miko kuro mikoilla kuvataan olevan taitoja demonologiassa ja mustassa magiassa. Joissakin romanttisissa bishōjo-videopeleissä ja visual noveleissa miko kuvataan viehättävänä mutta sovinnaisena tyttönä. Länsimaisissa roolipeleissä mikot vastaavat joskus pappeja tai valkoisia noitia.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miko (shintolaisuus) Wikimedia Commonsissa