Miinanraivaaja SM 1
Miinanraivaaja SM 1 oli Suomen merivoimien miinanraivaaja toisessa maailmansodassa. Vene otettiin palvelukseen 1939 ja poistettiin palveluksesta 1951.[1]
| SM 1 | |
|---|---|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Aug. Eklöf, Tolkkinen |
| Palveluskäyttöön | 1939 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1951 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 20 t |
| Pituus | 18 m |
| Leveys | 3,8 m |
| Syväys | 1,7 m |
| Koneteho | 1 × Wickström-moottori 80 hv |
| Nopeus | 9 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus | 1 × Madsen 20 mm ilmatorjuntatykki |
Palvelus muokkaa
Alus oli merisuojeluskuntien tilaama, mutta se joutui pian valmistuttuaan raivaajaksi.[1]
Raivaaja oli 10.–18. marraskuuta 1941 Koiviston raivausosastossa liitettynä osasto E:hen yhdessä sisaraluksensa SM 2:n,Salakan ja SP 3:n kanssa.[2]
Kesäkuussa 1942 SM 1 raivasi Viipurinlahden suulla 3. raivaajalaivueen mukana vanhaa venäläisten laskemaa miinakenttää, josta raivattiin kaikkiaan 25 miinaa ja 130 raivausestettä. Veneen ja SM 2:n ollessa nostamassa kalustoaan räjähti veneiden välissä miina, jolloin yksi matruusi kaatui ja kolme haavoittui. Alukset eivät kärsineet mainittavia vaurioita.[1]
Vuonna 1948 alus kuului II raivausosastoon. Suojeluskunnat lakkautettiin Pariisin rauhansopimuksella, jolloin alus jäi laivastolle. Alus oli koulutusaluksena, kunnes se poistettiin 1951 palveluksesta.[1]
Lähteet muokkaa
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.