Miguel de la Madrid
Miguel de la Madrid Hurtado (12. joulukuuta 1934 Colima, Meksiko – 1. huhtikuuta 2012 México, Meksiko[1]) oli meksikolainen poliitikko, joka oli maan presidenttinä vuosina 1982–1988.[2]
| Miguel de la Madrid Hurtado | |
|---|---|
 |
|
| Meksikon 69. presidentti | |
| Edeltäjä | José López Portillo |
| Seuraaja | Carlos Salinas |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1934 Colima, Meksiko |
| Kuollut | 1. huhtikuuta 2012 (77 vuotta) México, Meksiko |
| Puoliso | Paloma Cordero Tapia |
| Tiedot | |
| Puolue | Partido Revolucionario Institucional |
Elämä muokkaa
Miguel de la Madrid valmistui lakimieheksi Universidad Nacional Autónoma de Méxicosta ja myöhemmin hän valmistui maisteriksi Harvardin yliopistosta.[2] Hän työskenteli Meksikon keskuspankissa, josta hän siirtyi työskentelemään Meksikon talousministeriöön vuonna 1965. Vuonna 1970 de la Madrid siirtyi Meksikon valtiolliseen öljyhtiöön, Pemexiin. Vuonna 1976 Meksikon silloinen presidentti José López Portillo valitsi hänet hallintonsa suunnittelu- ja budjettiministeriksi.[2]
Presidentti Portillon toimikausi päättyi vuoden 1981 lopussa, ja silloinen valtapuolue PRI valitsi de la Madridin ehdokkaakseen kesäkuussa 1982 järjestettyihin presidentinvaaleihin. Tammikuusta kesäkuuhun de la Madrid toimi väliaikaisena presidenttinä. Kesäkuun neljäntenä järjestetyissä presidentinvaaleissa de la Madrid sai murskavoiton; hän sai yhteensä 74 prosenttia annetuista äänistä.
Presidenttikaudellaan de la Madrid ajoi markkinakeskeistä politiikkaa, mikä oli uutta hänen edeltäjiensä politiikkaan verrattuna. De la Madridin toimikausi ajoittui taloudellisesti huonoihin aikoihin Meksikon kannalta, sillä hänen edeltäjiensä talouspolitiikka oli ajanut maan talouden romahduskierteeseen. Vuonna 1981 alkanut öljyn hinnan romahdus ajoi maan öljyn tuotannosta riippuvaisen talouden lopullisen syöksyn lamaan. Meksikon inflaatio oli de la Madridin hallinnon alkuvuosina jopa 100 prosenttia vuodessa, ja sen työttömyys kohosi pahimmillaan jopa 25 prosenttiin. Näistä syistä johtuen Meksikon talouskasvu kääntyi roimaan laskuun.[3]
Ratkaistakseen maan talousongelmia de la Madrid esitteli liberaalisen talousuudistuksen, jolla yritettiin elvyttää ulkomaisten sijoittajien kiinnostusta maahan. Lisäksi de la Madrid yksityisti voimakkaasti valtionyrityksiä ja antoi suuret veronalennukset, mikä herätti mielenkiintoa erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa. Vuonna 1986 Meksiko liittyi GATT-sopimuksen piiriin, mikä edesauttoi sen talouden elpymistä sekä helpotti valtionyritysten hajauttamista. Vuosien 1982 ja 1988 välillä Meksikon valtion omistamien yritysten määrä putosi 1155:stä reiluun neljään sataan. Tämä lisäsi de la Madridin suosiota, mutta hallituksen kieltäytyminen kansainvälisestä avusta Méxicoon vuonna 1986 iskeneen hirmumyrskyn jälkeen teki sen aseman hyvin hankalaksi. Lisäksi hirmumyrskyn aiheuttamat vahingot ajoivat nousuun kääntyneen talouden uudelleen laskuun, mikä vähensi runsaasti presidentin suosiota.[4] Vuoden 1988 vaaleihin de la Madrid ei voinut enää lähteä ehdolle, sillä Meksikon perustuslaki rajoittaa presidentin toimikaudet yhteen. De la Madridin puolue asetti presidenttiehdokkaakseen de la Madridin valtiovarainministerin Carlos Salinasin, joka valittiin kiistanalaisissa vaaleissa Meksikon presidentiksi. De la Madrid tunnusti vuonna 2005 PRI:n hävinneen vuoden 1988 vaalit oppositiolle, mutta perui myöhemmin lausumaansa sanomalla, että PRI oli vähintään "menettänyt suuren joukon" ääniä kyseisissä vaaleissa.
Lähteet muokkaa
- ↑ Ex-president dies, viitattu 1.4.2012
- ↑ a b c Encyclopædia Britannica: Miguel de la Madrid Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 19.11.2008. (englanniksi)
- ↑ "An Interview with Miguel de la Madrid Hurtado" Time Inc.. Arkistoitu 21.12.2008. Viitattu 19.11.2008. (englanniksi)
- ↑ Miguel de la Madrid Hurtado Fundació CIDOB. Arkistoitu 20.5.2015. Viitattu 19.11.2008. (espanjaksi)