Avaa päävalikko

Miesten yleinen leimaaminenMuokkaa

Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi[1].

RadikaalifeminismiMuokkaa

Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme ... tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."[2]

FeminismiMuokkaa

Individualistifeministi Wendy McElroy sanoo, että jotkut feministit ovat määritelleet uudelleen feminismin näkemyksen miehistä "kuuman raivon käännyttyä kylmäksi vihaksi miehiä kohtaan". Hänen mukaansa osa feministeistä pitää kaikkia miehiä raiskaajina ja feministit ovat liittoutuneet poliittisen korrektiuden liikkeen kanssa. [3].

Tutkijat Paul Nathanson ja Katherine K. Young analysoivat kirjoissaan Spreading Misandry ja Legalizing Misandry feminismin inspiroimaa miesvihaa[4]. Christina Hoff Sommersin mukaan feministinen miesviha johtaa suoraan naisvihaan: osa johtavassa asemassa olevista feministeistä vihaa naisten enemmistöä, joka rakastaa miehiä, Hoff Sommers toteaa kirjassaan Who Stole Feminism: How Women Have Betrayed Women[5].

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Levine, Judith (1992). My Enemy, My Love. Doubleday. ISBN 0385410794. 
  2. Hays, Charlotte. 'The Worse Half'. National Review 11.3.2002.
  3. McElroy, Wendy (2001). Sexual Correctness: The Gender-Feminist Attack on Women. Harper Paperbacks. New York: McFarland & Company. ISBN 978-0786411443, s. 4–6
  4. Nathanson, Paul; Young, Katherine K. (2006). Legalizing misandry: from public shame to systematic discrimination against men. Montreal: McGill-Queen's University Press. ISBN 0-7735-2862-8. 
  5. Sommers, Christina Hoff (1995). Who stole feminism?: how women have betrayed women. New York: Simon & Schuster, 320. ISBN 0-684-80156-6.