Wikipedia

Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto

Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto (saks. Der Mann Moses und die monotheistische Religion. Drei Abhandlungen) on Sigmund Freudin julkaisema uskontopsykologinen teos vuodelta 1939. Teos käsittelee juutalaisuuden syntyä ja Mooseksen historiallisuutta psykoanalyyttisesta näkökulmasta.

Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto
Der Mann Moses und die monotheistische Religion. Drei Abhandlungen
Ensijulkaisu vuodelta 1939.
Ensijulkaisu vuodelta 1939.
Alkuperäisteos
Kirjailija Sigmund Freud
Kieli saksa
Genre essee
Kustantaja De Lange
Julkaistu 1939
Sivumäärä 241
Suomennos
Suomentaja Markus Lång
Kustantaja Books on Demand
Julkaistu 2014
Sivumäärä 122
ISBN 978-952-286-990-6
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Taustaa muokkaa

Mooseksen hahmo oli askarruttanut Freudia koko hänen ikänsä.[1] Hän julkaisi vuonna 1914 tutkielman ”Michelangelon Mooses”, jossa tarkasteli Michelangelon tunnettua veistosta.[2] Kirjan Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto ensimmäisen version Freud laati tiettävästi kesällä 1934. Alun perin hän nimitti teostaan ”historialliseksi romaaniksi”. Saksan juutalaisvainot saivat hänet pohtimaan: ”Näiden uusien vainojen takia on kysyttävä, kuinka juutalainen on muotoutunut ja miksi hän on joutunut tuollaisen heltymättömän vihan kohteeksi.”[3]

Freud ei kuitenkaan halunnut julkaista teosta tuolloin, koska hän pelkäsi, että Itävallan katolinen kirkko suuttuisi ja psykoanalyysin harjoittaminen kiellettäisiin. Vuonna 1937 hän kuitenkin julkaisi kirjasta kaksi ensimmäistä esseetä aikakauskirjassa Imago. Kolmannen osan hän aikoi jättää julkaisematta, mutta kun hän oli päässyt maanpakoon Lontooseen, hänen ei enää tarvinnut pelätä Itävallan katolisen kirkon reaktioita, ja koko teos julkaistiin saksaksi sekä englanniksi vuonna 1939.[4]

Kirjan aiheistoa muokkaa

Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto sisältää kolme eripituista esseetä:

  1. Mooses egyptiläinen
  2. Jos Mooses oli egyptiläinen...
  3. Mooses, hänen kansansa ja yksijumalinen uskonto.

Kirja sisältää uskaliaita historiallisia oletuksia, ja Freud nimittää niitä konstruktioiksi. Hänen mukaansa Mooses ei ollut juutalainen vaan ylhäinen egyptiläismies, jolla oli korkea asema faarao Akhenatenin hovissa ja joka oli vannoutunut Atonin palvoja. Hänen nimensä ei ollut heprealaista vaan egyptiläistä perua. Amarna-kauden päättyminen merkitsi Moosekselle suurta menetystä, ja niinpä hän otti erään seemiläisen työläisheimon johdettavakseen ja antoi tälle atonilaisuudesta muokatun yksijumalisen uskonnon sekä ympärileikkauskäytännön. Mooses johti seemiläiset Egyptistä rauhanomaisesti ennen Horemhebin valtakautta eli joskus vuosina 1358–1350 eaa.[5]

 
Freudin mukaan juutalaisuus juontuisi Atonin palvonnasta.

Uskonto oli kuitenkin niin ankara, että seemiläiset nousivat erämaassa kapinaan ja surmasivat Mooseksen. Jahve-uskonnon perustaja Mooses, midianilaisen papin Jetron vävy, on kokonaan toinen henkilö. Jahvelaisuudella ei ollut paljonkaan tekemistä atonilaisuuden eikä nykyisen juutalaisuuden kanssa, vaan Jahve oli tulivuorenjumala, ”kammottava, verenhimoinen demoni, joka kulkee öisin ympäriinsä ja kammoaa päivänvaloa”.[6] Päätelmissään Freud nojautui aikansa uusimpaan egyptologiseen tutkimukseen (J. H. Breasted, Eduard Meyer, Ernst Sellin).

Mooseksen murhan aiheuttama syyllisyydentunto jäi kytemään juutalaisiin ja johti lopulta siihen, että jahvelaisuus kehittyi ”taannehtivasti” alkuperäiseksi Mooseksen uskonnoksi.[7] Syyllisyydentunto puolestaan sai vahvistusta psyykkisestä mekanismista, joka Freud kuvasi teoksessaan Toteemi ja tabu: kantalauma surmasi hallitsevan uroksen. Juutalaisuuteen kuuluva messiaan odotus on Mooseksen kaipuuta. ”Kristus on toteutumatta jääneen toivekuvitelman perillinen.”[8] Juutalaisuuteen sisältyvä kuvantekokielto (toinen käsky) puolestaan edisti henkisyyden kehittymistä, koska oli palvottava näkymätöntä jumalaa.

Uskonnollisia kirjoituksia Freud pitää epäluotettavina: ne on sepitetty jälkeenpäin palvelemaan yhteisön tarpeita ja todenperäistä sisällystä on väärennetty.[9] Hän suhtautuu epäileväisesti myös järkeen:

”Muulloin ei ole voitu osoittaa, että ihmisjärki vainuaisi totuutta kovinkaan tarkasti ja että ihmisten sielunelämä olisi erityisen taipuvainen tunnistamaan totuutta. Useammin olemme sen sijaan saaneet kokea, että älymme harhautuu helposti ja varoittamatta emmekä usko mitään yhtä herkästi kuin sitä, mikä vastaa toivekuvitelmiamme, totuudesta piittaamatta.”[10]

Antisemitismiä Freud pitää pohjimmiltaan Kristus-vihana, pakolla käännytettyjen kansojen katkeruutena. Myös ympärileikkaus on vaikuttamassa juutalaisvihaan, koska se muistuttaa epämiellyttävällä tavalla kastraatiota.[11]

Vastaanotto muokkaa

 
Kokoomateos, johon kirjan suomennos sisältyy.

Jo ennen julkaisuaan kirja herätti kohua, ja Freudia pyydettiin luopumaan sen julkaisemisesta. Kirjan ilmestyttyä sekä juutalaiset että kristityt arvostelijat suhtautuivat teokseen kielteisesti, mutta muutamia myönteisiäkin lausumia esitettiin.[12] Aatehistorioitsija ja elämäkerturi Peter Gay pitää Freudin todistusaineistoa spekulatiivisena, osin vanhentuneena ja sekavana: ”Freud sanoi monia mielenkiintoisia ja monia kestämättömiä asioita.”[13] Kirja on kuitenkin antanut aihetta laajaan pohdiskeluun, joka on jatkunut 1900-luvun loppuun ja uudellekin vuosituhannelle.

Lähteet muokkaa

  • Freud, Sigmund: ”Mies nimeltä Mooses ja yksijumalinen uskonto”, Mooses, telepatia ja paholainen. Soveltavaa psykoanalyysia 1899–1939, s. 85–206. Suomentanut Markus Lång. Helsinki: Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-286-990-6.
  • Gay, Peter: Freud. (Freud. A Life for Our Time, 1988.) Suomentanut Mirja Rutanen. Bibliografisen esseen ja huomautukset suomentanut Anna Rutanen. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-10685-6.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Gay 1990, s. 734.
  2. ↑ Freud, Sigmund: ”Michelangelon Mooses”, Uni ja isänmurha. Kuusi esseetä taiteesta, s. 191–220. Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1995. ISBN 951-8978-30-1.
  3. ↑ Freud, Sigmund: Briefe 1873–1939, s. 436. Zweite, erweiterte Auflage. Frankfurt am Main: S. Fischer Verlag, 1968. (Kirje Arnold Zweigille 30.9.1934.) (saksaksi)
  4. ↑ Gay 1990, s. 737–738, 778–779.
  5. ↑ Freud 2014, s. 105.
  6. ↑ Freud 2014, s. 110.
  7. ↑ Freud 2014, s. 122–123.
  8. ↑ Freud 2014, s. 161.
  9. ↑ Freud 2014, s. 91, 122 ym.
  10. ↑ Freud 2014, s. 199.
  11. ↑ Freud 2014, s. 163–166.
  12. ↑ Gay 1990, s. 771–773, 781–785.
  13. ↑ Gay 1990, s. 783–785.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomeksi muokkaa

  • Häkkinen, Maria: Freudin telepatia- ja uskontoaiheisia kirjoituksia. Psykologia, 2015, 50. vsk, nro 3, s. 228–229.
  • Lehtonen, Sakari: Freudin ”X-Files”. (Kirja-arvostelu.) Psykoanalyyttinen Psykoterapia, 2018, 14. vsk, s. 163–164. ISSN 1795-2379.

Muilla kielillä muokkaa

  • Assmann, Jan: Moses der Ägypter. Entzifferung einer Gedächtnisspur. Frankfurt: Fischer, 2004. (saksaksi)
  • Bergmann, Martin S.: Moses and the Evolution of Freud’s Jewish Identity. Israel Annals of Psychiatry and Related Disciplines 1 (14. vsk.), 1976, s. 3–26. (englanniksi)
  • Bernstein, Richard J.: Freud and the Legacy of Moses. Cambridge: Cambridge University Press, 1998. (englanniksi)
  • Certeau, Michel de: La fiction de l’histoire: L’écriture de Moïse et le monothéisme. L'écriture de l'histoire, s. 312–358. Paris: Gallimard, 1975. (ranskaksi)
  • Gay, Peter: A Godless Jew. Freud, Atheism, and the Making of Psychoanalysis. New Haven: Yale University Press, 1987. (englanniksi)
  • Ginsburg, Ruth & Pardes, Ilana (toim.): New Perspectives on Freud’s Moses and Monotheism. Tübingen: Max Niemeyer, 2006. (englanniksi)
  • Grubrich-Simitis, Ilse: Freuds Moses-Studie als Tagtraum. Ein biographischer Essay. Frankfurt: Fischer, 1994.(englanniksi)
  • Hegener, Wolfgang: Wege aus der vaterlosen Psychoanalyse. Vier Abhandlungen über Freuds „Mann Moses“. Tübingen: Edition diskord, 2001. (saksaksi)
  • Jones, Ernest: Sigmund Freud, Life and Work 3. The Last Phase, 1911–1939. London: The Hogarth Press, 1957. (englanniksi)
  • Krauss, Rolf: Sigmund Freud und sein Buch Der Mann Moses. Eine kritische Würdigung aus ägyptologischer und anthropologischer Sicht. London: Golden Hause Publications, 2019. ISBN 978-1-906137-64-9. (saksaksi)
  • List, Eveline (toim.): Der Mann Moses und die Stimme des Intellekts. Geschichte, Gesetz und Denken in Sigmund Freuds historischem Roman. Innsbruck: Studienverlag, 2007. (saksaksi)
  • Maciejewski, Franz: Der Moses des Sigmund Freud. Ein unheimlicher Bruder. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht, 2006. ISBN 978-3-525-45374-2. (saksaksi)
  • Paul, Robert A.: Freud, Sellin and the death of Moses. The International Journal of Psychoanalysis 4 (75. vsk.), 1994, s. 825–837. (englanniksi)
  • Paul, Robert A.: Moses and Civilization. The Meaning Behind Freud’s Myth. New Haven: Yale University Press, 1996. ISBN 0-300-06428-4. (englanniksi)
  • Raphael-Leff, Joan: Freud’s prehistoric matrix – owing “nature” a death. The International Journal of Psychoanalysis (88. vsk.), 2008, s. 1345–1373. (englanniksi)
  • Rice, Emanuel: Freud and Moses. The Long Journey Home. Albany, New York: State University of New York, 1990. (englanniksi)
  • Robert, Marthe: D’Œdipe à Moïse. Freud et la conscience juive. Paris: Calmann-Levy, 1974. (ranskaksi)
  • Schäfer, Peter: Der Triumph der reinen Geistigkeit. Sigmund Freuds „Der Mann Moses und die monotheistische Religion“. Wien: Philo, 2003.
  • Yerushalmi, Yosef: Freud’s Moses. Judaism Terminable and Interminable. New Haven: Yale University Press, 1991. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mies_nimeltä_Mooses_ja_yksijumalinen_uskonto&oldid=21236985”