Toteemi ja tabu
Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä (saks. Totem und Tabu. Einige Übereinstimmungen im Seelenleben der Wilden und der Neurotiker) on Sigmund Freudin kirja, jossa psykoanalyysia sovelletaan antropologiaan.
| Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä | |
|---|---|
| Totem und Tabu. Einige Übereinstimmungen im Seelenleben der Wilden und der Neurotiker | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Sigmund Freud |
| Kieli | saksa |
| Genre | psykoanalyysi |
| Kustantaja | Hugo Heller & Cie. |
| Julkaistu | 1913 |
| Sivumäärä | 149 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Mirja Rutanen |
| Kustantaja | Love Kirjat |
| Julkaistu | 1989 |
| Sivumäärä | 193 |
| ISBN | 951-8978-00-X |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Kirja ilmestyi vuonna 1913, ja se koostuu neljästä esseestä, jotka julkaistiin alun perin psykoanalyyttisessa Imago-aikakauskirjassa vuosina 1912–1913:
- Insestin pelko
- Tabu ja tunteiden ambivalenssi
- Animismi, magia ja ajatusten kaikkivoipuus
- Totemismin paluu lapsuudessa
Kussakin esseessä Freud koettaa ratkaista ongelman, joka askarrutti hänen aikansa antropologeja.
Kirjan alkusanoissa Freud kuvaa tavoitteitaan seuraavasti:
»Ne [kirjan neljä tutkielmaa] ovat minun ensimmäinen yritykseni soveltaa psykoanalyyttisia näkökohtia ja löydöksiä kansojen psykologian selvittämättömiin ongelmiin. Niinpä ne muodostavat metodisen vastakohdan yhtäältä Wilhelm Wundtin laajalle teokselle [Völkerpsychologie], joka soveltaa samaan tarkoitukseen ei-analyyttisen psykologian olettamuksia ja työmenetelmiä, ja toisaalta Zürichin psykoanalyyttisen koulukunnan kirjoituksille, jotka pyrkivät päinvastoin selvittämään yksilöpsykologian ongelmia kansanpsykologisesta aineistosta käsin.[1]»
Freud kommentoi laajasti oman aikansa tutkijoita, joista keskeisimpiin kuuluvat muiden muassa J. G. Frazer, Wilhelm Wundt, Herbert Spencer ja Edvard Westermarck.
Freudin mukaan varhaiskantaiset heimot symboloivat yhteenkuuluvuuttaan usein jonkinlaisen toteemieläimen kautta. Saman toteemiklaanin jäsenet eivät saa ottaa toisiaan puolisoikseen, ja rajoja vahvistamaan syntyy monimuotoista rituaalikäyttäytymistä: initiaatioita, puhdistusrituaaleja ja niin edelleen. Freudin mukaan toteemikäyttäytymisessä (uskonnossa) käsittämättömät kiellot ja rajoitukset yhdistyvät varmuuteen siitä, että kauhea rangaistus odottaa kiellon rikkojaa. Freud uskoo, että uskonnon ja toteemiajattelun juuret ulottuvat siihen aikaan, kun ihmiset elivät apinalaumojen tavoin vahvimman uroksen hallitsemissa laumoissa.
Teoksessa esitettyihin hypoteeseihin on suhtauduttu pääasiallisesti kielteisesti, mutta ranskalainen teoreettinen antropologi René Girard näki sen olevan virheistään huolimatta jossain määrin oikeaanosuva ja katsoi sen tulevan lähelle omassa Väkivalta ja pyhä -teoksessaan esittelemäänsä ja puolustamaansa näkemystä.
Toteemi ja tabu julkaistiin Mirja Rutasen suomennoksena vuonna 1989. Suomennoksen alkusanat on kirjoittanut Antti Eskola.
Lähteet muokkaa
- ↑ Freud, Sigmund: Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksiä villien ja neuroottisten sielunelämässä, s. 11. (Totem und Tabu, 1913.) Suomentanut Mirja Rutanen. Helsinki: Love Kirjat, 1989. ISBN 951-8978-00-X.
Aiheesta muualla muokkaa
- Freud, Sigmund: Totem und Tabu Project Gutenbergissa. (saksaksi)
- Porte, Michèle: Totem and Taboo. International Dictionary of Psychoanalysis. (englanniksi) (Web Archive)