Metolatsoni
| |
| |
Metolatsoni
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7-kloori-2-metyyli-3-(2-metyylifenyyli)-4-okso-1,2-dihydrokinatsoliini-6-sulfonamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C03 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C16H16N3ClO3S |
| Moolimassa | 365,838 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 252–254 °C [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 65 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 50-70 %[2] |
| Metabolia | Vähäistä |
| Puoliintumisaika | 8-14 h[3] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Metolatsoni (C16H16SN3ClO3) on sulfonamideihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä diureettina muun muassa sydämen vajaatoiminnan sekä korkean verenpaineen hoidossa.
Ominaisuudet ja käyttö
muokkaaMetolatsoni vaikuttaa munuaisten nefronien osaseen distaaliseen tubulukseen. Aine vähentää natriumin ja kaliumin takaisinimeytymistä, mikä aiheuttaa diureesin. Yhdistettä voidaan käyttää yhdessä niin kustuttujen loop-diureettien kanssa. Teholtaan metolatsoni on tiatsididiureetteja voimakkaampi erityisesti, mikäli potilas sairastaa munuaisten vajaatoimintaa. Metolatsonia käytetään muun muassa sydämen vajaatoiminnasta seuraavan turvotuksen hoidossa. Yleensä sitä annetaan muutamana päivänä viikossa.[2][3][4][5]
Haittavaikutukset
muokkaaTyypillisin metolatsonin aiheuttama haittavaikutus on elektrolyyttien epätasapaino, jossa natriumin ja kaliumin pitoisuus elimistössä laskee. Haittavaikutuksia voivat olla muun muassa liian alhaiseksi laskeva verenpaine, huimaus, huonovointisuus sekä ihottuma.[3][6]
Valmistus
muokkaaMetolatsonin valmistuksen ensimmäisessä vaiheessa 5-kloori-2-metyylianiliini reagoi etyyliklooriformiaatin kanssa karbamaattijohdannaiseksi. Yhdisteen aromaattinen rengas sulfonoidaan klooririkkihapon avulla ja sulfonihapporyhmä reagoi ammoniakin kanssa sulfonamidiksi. Tämän jälkeen metyyliryhmä hapetetaan karboksyylihapporyhmäksi kaliumpermanganaatilla. Näin muodostunut 4-kloori-5-sulfamoyyli-N-etoksikarbonyyliantraniilihappo syklisoidaan fosgeenin tai tionyylikloridin avulla anhydridiksi, joka reagoi o-Toluidiinin kanssa amidiksi. Muodostuvan yhdisteen reaktio asetaldehydin dimetyyliasetaalin kanssa johtaa metolatsoniin.[7][8]
Lähteet
muokkaa- ↑ Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 1049. 12th Edition. , 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b c David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 739. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c William H. Frishman,Angela Cheng-Lai,James Nawarskas: Current Cardiovascular Drugs, s. 239. Birkhäuser, 2005. ISBN 978-1-57340-998-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
- ↑ Pekka T. Männistö & Raimo K. Tuominen: 35. Diureetit Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 1.12.2016.
- ↑ Raimo Kettunen: Diureetit sydämen vajaatoiminnan hoidossa Duodecim Terveyskirjasto. 16.6.2014. Arkistoitu 2.12.2016. Viitattu 1.12.2016.
- ↑ Jeffrey K. Aronson: Meyler's Side Effects of Cardiovascular Drugs, s. 252. Elsevier, 2009. ISBN 978-0-444-53268-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)
- ↑ Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 1.12.2016
- ↑ Ṛuben Vardanyan, Victor J. Hruby: Synthesis of essential drugs, s. 284. Elsevier, 2006. ISBN 978-0-444-52166-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.12.2016). (englanniksi)