Avaa päävalikko
Woodes Rogers, entinen merirosvo, Bahaman kuvernööri. Kuvernöörin poika esittelee isälleen Nassaun sataman suunnitelman.

Merirosvodemokratiat olivat alun perin 1600- ja 1700-luvuilla merirosvojen hallitsemia siirtomaita Amerikoissa.[1] Merirosvot hallitsivat vuosikymmeniä ennen Yhdysvaltain itsenäistymistä demokraattisin keinoin monia siirtokuntia Amerikassa. Heitä pidetään demokratian edelläkävijöinä 1700-luvun amerikkalaisissa siirtomaissa. Joissakin merirosvodemokratioissa oli tuolloin jo toimivat perustuslait, vaalit ja terveydenhoitojärjestelmät. Merirosvoja näissä siirtokunnissa oli 1600-1700-luvuilla jopa yli 10 000.[2]

Ainakin kolmessa tutkitussa merirosvodemokratiassa oli kirjoitetetut säännöt ja periaatteet, jotka olivat syntyneet vuosikymmeniä ennen Ranskan suuren vallankumouksen pohjalta rakennettua Yhdysvaltain perustuslakia. Merirosvodemokratiat perustuivat kansanvaltaan päätöksenteossa. Ryöstösaaliitkin jaettiin ”oikeudenmukaisesti” ja samalla syntyi jopa ensimmäinen sosiaalivakuutusjärjestelmä. Walesilaissyntyisen merirosvokapteeni Bartholomew Robertsin, ”Mustan Bartin”, hallinnon alla oli selkeitä tupakointi-, juomis- ja uhkapelisääntöjä sekä väkivallan ja varkauksien kieltoja, jotka vakauttivat yhteiskuntajärjestystä. Näitä sääntöjä myös valvottiin ja rikkomuksista rangaistiin. Rangaistukset olivat ankaria, kuten ruoskinta ja kölin ali vetäminen tai asumattomalle saarelle hylkääminen.[3]

Nykyään Afrikan sarven alueen merirosvot ovat luoneet hallintojärjestelmiä, jotka muistuttavat 1700-luvun merirosvodemokratioita.[3]

KansanvaltaMuokkaa

Merirosvodemokratioissa johtajat syntyivät laivamiehistön kapinoissa ja olivat miehistönsä valitsemat. Merirosvot ottivat säännöt käyttöön siksi, että niiden avulla oli mahdollista saavuttaa taloudellista hyötyä samaan malliin, kuin Adam Smithin Kansojen varallisuus -teoksessa kuvataan. Merirosvojen joukossa vallitsi tasa-arvo. Jopa kolmasosa miehistä saattoi olla kapinoissa vapautuneita orjia. Myös merirosvokapteenit saattoivat olla mustia kuten De Graf. Hänen alkuperänsä haluttiin salata, jottei se rohkaisisi mustia orjia kapinaan.[4][5]

SosiaalivakuutusMuokkaa

Merirosvodemokratioissa syntyi eräänlainen sosiaalivakuutus. Kullekin ruumiinosalle määriteltiin tietty arvo jonka mukaan määräytyivät korvaukset. Myös invalidit ja taistelukyvyttömät vanhukset saivat osansa voitosta.[6]

Merirosvodemokratiat 2000-luvullaMuokkaa

 
Somalialaiset merirosvot, jotka kutsuvat itseään rannikkovartioiksi pidättivät ukrainalaisen aselaivan marraskuussa 2008.

Professori Peter T. Leesonin mukaan Somalian anarkia on synnyttänyt tämän päivän merirosvodemokratiat Afrikan sarven rannikolle. Merirosvoja ei valita tehtävään klaanin, vaan taidon perusteella. Usein merirosvot osallistuvat kaappausveneen varustamiseen yhdessä. Saalis jaetaan tehtävän vaarallisuuden mukaan. Jos merirosvo kuolee, hänen perheensä saa 15 000 dollaria. Näillä aikamme merirosvoilla on myös kirjalliset säännöt ja ohjeet, joissa muun muassa määrätään, miten vallattujen alusten miehistön jäseniä pitää kohdella.

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  • Colin Woodard (2008)The Republic of Pirates: Houghton Mifflin Harcourt
  • David Cordingly (1998) Under the Black Flag: The Romance and the Reality of Life Among the Pirates Random House

ViitteetMuokkaa

  1. Pirate Democracy
  2. Marcus Rediker (2005) Villains of All Nations: Atlantic Pirates in the Golden Age, Beacon
  3. a b Peter T Leeson: The Invisible Hook: The hidden economics of pirates, Princeton University Press, Princeton, 2009.
  4. http://www.somosprimos.com/spjun.htm James Nelson
  5. Donovan Webster Pirates of the Whydah 1999
  6. Good Pirates

Aiheesta muuallaMuokkaa