Wikipedia

Merenkulun almanakka

Merenkulun almanakka (engl. Nautical Almanac) on astronomisessa navigoinnissa käytettävä, vuosittain julkaistava luettelo taivaankappaleiden suunnista ja korkeuksista julkaisuvuonna suhteessa Greenwichin meridiaaniin.

Kaksi sivua vuoden 2002 The Nautical Almanacista

Almanakka oli käytössä vielä 1900-luvun puolivälin jälkeenkin merenkulussa kunnes ensin radiosuuntimalaitteet ja myöhemmin elektroniset paikannusjärjestelmät kuten GPS ja TRANSAT syrjäyttivät sen.

Merenkulun almanakka sekä sekstantti vaaditaan edelleenkin aluksissa huolimatta tekniikan kehittymisestä.

Tunnetuin merenkulun almanakka on The Nautical Almanac, joka nykyisin julkaistaan brittiläisen Her Majesty's Nautical Almanac Officen (HMNAO) ja yhdys­valtalaisen US Naval Observatoryn (UNO) yhteistyönä. Sitä on julkaistu Isossa-Britanniassa vuodesta 1767 lähtien,[1] kun taas Yhdys­valloissa alettiin julkaista vastaavaa almanakkaa vuonna 1852. [2] Vuodesta 1958 lähtien USNO ja HMNAO ovat julkaisseet yhteisen meren­kulun almanakan, jota käyttävät myös molempien maiden merivoimat.[2]

Astronomisessa navigoinnissa laivan tai lentokoneen kulloinkin sijainti määritetään mittaamalla sekstantilla jonkin taivaan­kappaleen korkeuskulma horisontista lukien sekä katsomalla aika kronometrista. Korkeus­kulmaa verrataan siihen, mikä merenkulun almanakassa on ilmoitettu sen olevan kyseisellä hetkellä joltakin tietyltä leveyspiiriltä katsottuna; korkeus­kulmien erotus kulmaminuutteina on sama kuin laivan tai lentokoneen etäisyys kyseiseltä leveys­piiriltä meri­penin­kulmina.

The Nautical Almanac

muokkaa

The Nautical Almanac on yleisesti käytetty nimitys virallisille brittiläisille merenkulun almanakoille, joita on julkaistu eri nimikkeillä siitä saakka, kun The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris ensimmäisen kerran ilmestyi Nevil Maskelynen laatimana vuodeksi 1767. Se oli ensimmäinen koskaan julkaistu almanakka, joka sisälsi kaikki tarpeelliset tiedot pituusasteen määrittämiseksi merellä. Alun perin sitä julkaisi Englannissa Greenwichin kuninkaallinen tähtitorni.[1][3][4] Brittiläinen National Maritime Museum on julkaissut teoksen, jossa kerrotaan tarkoin, miten se alkuvuosina laadittiin.[5] Vuodesta 1958 lähtien, jolloin julkaistiin vuoden 1960 almanakka, se on laadittu Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen viranomaisten yhteistyönä.

Julkaisuhistoria

muokkaa

Seuraavassa vuosi­luvut tarkoittavat sitä vuotta, jolle kulloinenkin meren­kulun almanakka on laadittu ja jolloin taivaan­kappaleet ovat eri päivinä siinä ilmoitetuissa asemissa. Käytännössä almanakka on aina julkaistu ennen kyseistä vuotta, joskus viisikin vuotta aikaisemmin.

Useiden vuosien ajan brittiläisen ja yhdys­valtalaisen almanakan ja tähti­tieteellisten efemeridien historiat liittyvät läheisesti toisiinsa. Vuodesta 1981 lähtien julkaisut kummassakin maassa olleet sekä nimikkeeltään että sisällöltään yhtäläiset.[4]

1767–1959

muokkaa

Vuosina 1767–1959 julkaisun nimikkeenä oli "The Nautical Almanac and Astronomical Ephemeris", mutta käytännössä se tunnettiin lyhemmällä nimellä The Nautical Almanac. Se sisälsi sekä tähti­tieteelliseen navigointiin tarkoitettua että yleistä tähti­tieteellistä tietoa. Alun perin sen julkaisi Greenwichin kuninkaallinen observatorio, vuodesta 1832 lähtien erityinen virasto, Her Majesty's Nautical Almanac Office.

Ensimmäisen, vuodelle 1767 laaditun almanakan huomattava erityis­piirre oli Kuun etäisyyksien taulukko, jota voitiin käyttää hyväksi pituus­piirin määrittämiseen merellä Kuusta tehtyjen havaintojen avulla.[6] Ajatuksen kuun etäisyyden julkaisemisesta almanakassa oli esittänyt ranskalainen Lacaille vuoden 1761 ranskalaisen almanakan Connaissance des Temps liitteessä. Lacaille oli julkaissut taulukon Kuun ennalta lasketuista etäisyyksistä 14 päivän ajalle heinä­kuussa 1761 neljän tunnin välein ja luvannut niitä lisää, mutta hänen ehdotustaan ei Ranskassa toteutettu. Muissa maissa eräissä almanakoissa alettiin kuitenkin muutamaa vuotta myöhemmin julkaista myös Kuun etäisyydet.[7]

The Nautical Almanacissa Kuun etäisyydet julkaistiin vuoteen 1906 saakka, vaikka sitä ennen niitä oli jo käytännössä lakattu käyttämässä meren­kulussa hyväksi. Vuosien 1907-1919 julkaisuissa kuitenkin vielä selitettiin esi­merkkien avulla, miten ne voitiin laskea.[8]

Vuoteen 1833 saakka efemeridit taulukoitiin Greenwichin todellisen aurinkoajan, vuodesta 1834 lähtien keskiaurinkoajan mukaan.[9] Vuoteen 1924 saakka aika ilmoitettiin laskettuna Greenwichin keskipäivästä, vuodesta 1925 lähtien keskiyöstä lukien.

Vuodesta 1896 lähtien varsinaisen The Nautical Almanacin ensimmäinen osa, joka sisälsi meren­kulussa tarvittavat tähti­tieteelliset tiedot, julkaistiin myös erillisenä painoksena seuraavilla nimikkeillä:

  • Vuosina 1896–1913: The Nautical Almanac & Astronomical Ephemeris, Part 1
  • For 1914–1951 (uudelleen muotoiltuna): The Nautical Almanac Abridged for the Use of Seamen.
  • For 1952–1959 (jälleen uudelleen muotoiltuna): The Abridged Nautical Almanac.

Yhdysvaltalaiset almanakat ennen vuotta 1960

muokkaa

Yhdysvalloissa julkaistiin vuodesta 1855 erillistä virallista meren­kulun almanakkaa ja efemeridi­taulukkoa nimikkeellä The American Ephemeris and Nautical Almanac. Sitä ennen brittiläistä almanakkaa oli yleisesti käytetty myös yhdys­valtalaisissa laivoissa ja Yhdys­valloissa.[10]

1960–1980

muokkaa

Vuoden 1960 julkaisusta lähtien brittiläisen ja amerikkalaisen julkaisun tiedot yhtenäistettiin. Se julkaistiin Isossa-Britanniassa nimikkeellä The Astronomical Ephemeris, ja sen ensimmäinen osa myös erillisenä painoksena, jonka nimenä oli nyt lyhyesti The Nautical Almanac. Yhdys­valloissa se julkaistiin edelleen nimikkeellä The American Ephemeris and Nautical Almanac, mutta sisällöltään ja ulko­asultaan se oli alku­sivujaan lukuun ottamatta yhtäläinen brittiläisen kanssa.[11]

Vuodesta 1960 lähtien The Astronomical Ephemeris ilmoitti efemeriditaulukoissaan ajat efemeridi­ajan eikä enää keski­aurinko­ajan mukaan. Sitä vastoin meren­kulkijoille tarkoitettu The Nautical Almanac ilmoitti ne edelleen keski­aurinko­ajan mukaan.

Vuodesta 1981 lähtien

muokkaa

Vuodesta 1981 lähtien brittiläiset ja yhdysvaltalaiset julkaisut ovat olleet nimikkeeltäänkin yhtäläiset: laajempi The Astronomical Almanac ja suppeampi The Nautical Almanac.[4]

Muita julkaisuja

muokkaa

Näiden virallisten julkaisujen lisäksi on olemassa myös kaupallisesti julkaistuja merenkulun almanakkoja, joissa usein on muutakin tietoa. Sellainen on esi­merkiksi Brownin vuodesta 1877 lähtien vuosittain julkaisema almanakka, jonka ala­otsikkona 1900-luvun alussa oli "Harbour and Dock Guide and Advertiser and Daily Tide Tables".

Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian julkaisena Air Almanac sisältää taulukot tähti­taivaan koordinaateista 10 minuutin välein ja on tarkoitettu lento­suunnistukseen. Sokkia-yhtiön vuotuinen Celestial Observation Handbook and Ephemeris taulukoi Auringon ja yhdeksän tähden päivittäiset tähti­tieteelliset koordinaatit kaari­sekunnin kymmenes­osan tarkkuudella. Se julkaistiin viimeksi vuodelle 2008.

Nykyään merenkulun almanakaa vastaavat tiedot on julkaistu myös Internetissä muun muassa US Naval Observatoryn sivustolla.[12]

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b The History of HM Nautical Almanac Office HM Nautical Almanac Office. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 11.9.2013.
  2. ↑ a b Nautical Almanac History US Naval Observatory. Arkistoitu 18.6.2009. Viitattu 11.9.2013.
  3. ↑ 'ESAE 1961': 'Explanatory Supplement to the Astronomical Ephemeris and the American Ephemeris and Nautical Almanac' ('prepared jointly by the Nautical Almanac Offices of the United Kingdom and the United States of America', HMSO, London, 1961)
  4. ↑ a b c 'ESAA 1992': ed. P K Seidelmann, 'Explanatory Supplement to the Astronomical Almanac' (CA, 1992).
  5. ↑ M Croaken: Providing Longitude for All. National Maritime Museum, 2002.
  6. ↑ D Howse, 'Nevil Maskelyne – The Seaman's Astronomer', Cambridge, 1989, sivut 87, 90
  7. ↑ Guy Boistel, 'Astronomie Nautique au XVIIIeme siecle en France' (2001), osa 1, sivu. 264
  8. ↑ ESAE 1961, sect. 7D, p.190.
  9. ↑ ESAE 1961, s. 3-5, luku 18
  10. ↑ ESAE (1961), sect.1B
  11. ↑ P. Kenneth Seidelmann, ed., Explanatory Supplement to the Astronomical Almanac (Mill Valley, California: University Science Books, 1992) 613–615.
  12. ↑ Celestial Navigation Data for Assumed Position and Time US Naval Observatory. Arkistoitu 4.5.2010. Viitattu 11.9.2013.

Katso myös

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Merenkulun_almanakka&oldid=21835483”