Avaa päävalikko

Meningokokki (Neisseria meningitidis) on tunnetuin bakteeriperäisen aivokalvontulehduksen eli bakteerimeningiitin aiheuttaja.

Meningokokki
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Neisseria meningitidis -bakteeri mikroskoopissa
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Bakteerit Bacteria
Kunta: Bakteerit Bacteria
Pääjakso: Proteobacteria
Luokka: Betaproteobacteria
Lahko: Neisseriales
Heimo: Neisseriaceae
Suku: Neisseria
Laji: meningitidis
Kaksiosainen nimi

Neisseria meningitidis
(Albrecht & Ghon 1901) Murray 1929

Seroryhmät
  • Seroryhmä A
  • Seroryhmä B
  • Seroryhmä C

RakenneMuokkaa

Neisseria meningitidis on gramnegatiivisesti värjäytyvä usein kapselillinen diplokokki. Sen uloin kerros, eli kapseli, koostuu sokeriketjuista. Kapselin alla on ulkokalvo, joka sisältää proteiineja ja lipopolysakkaridia eli endotoksiinia. Meningokokin ulkokalvon tärkeimpiä pintaproteiineja ovat tyypin IV pilukset, joilla bakteeri tarttuu isäntäsolun pintarakenteisiin. Lisäksi ulkokalvolla on mm. Opa ja Opc -tarttumisproteiineja ja poriinikanavia. Meningokokki käyttää pintarakenteitaan isäntäsolun sisälle tunkeutuakseen ja siirtyäkseen verenkiertoon. Meningokokki pystyy muuntelemaan bakteerisolun pinnan rakenteita huomattavasti, mikä mahdollistaa isännän immuunipuolustuksen välttelyn.[1] Meningokokit voidaan jakaa serologisiin ryhmiin sekä sero-, ala- ja immunotyyppeihin kapselin sokeriketjujen ja muiden pintarakenteiden perusteella. Seroryhmiä on 13, mutta 90 prosenttia taudeista on A-, B- tai C-ryhmien aiheuttamia. Seroryhmän tunnistaminen kertoo, onko juuri sitä tyyppiä vastaan saatavissa rokotetta.

TunnistaminenMuokkaa

Immuunipuolustuksen vasta-aineet kehittyvät ennen kaikkea kapselin polysakkarideja kohtaan. Varsinkin pienillä lapsilla vasta-aineet kapselipolysakkarideihin kehittyvät hitaasti ja niitä myös syntyy vain vähän. Tämä osaksi selittää sen, että meningokokkitautia on suhteellisesti eniten pienillä lapsilla.

EsiintyminenMuokkaa

Saharan eteläpuolinen Afrikka on meningokokkitaudin endeemistä aluetta, mutta epidemioita voi puhjeta missä tahansa. Meningokokin aiheuttamaa meningiittiä on Suomessa vain vähän, noin 50 tapausta vuodessa. Näistä meningiiteistä 80 prosenttia on B-ryhmän aiheuttamia. A- ja C-ryhmien meningokokkeja vastaan on olemassa yhdistelmärokotteita (Meningovax A+C, Mencevax ACWY). B-ryhmän meningokokkia vastaan on viime vuosina kehitetty rokotteita (Bexsero[2], Trumenba[3]), jotka eivät ole toistaiseksi mukana suomalaisessa rokotusohjelmassa[4].

TauditMuokkaa

Meningokokki aiheuttaa kahta eri tautia. Näistä meningiitti on yleisempi ja helppo diagnosoida. Se on myös helppohoitoinen ja sen tappavuus on vain 0–3 prosenttia, jos se hoidetaan nopeasti. Hoitamattomana tauti on hengenvaarallinen.

Meningokokkisepsis on vaikeampi tauti, sen tappavuus on jopa 15–80 prosenttia ja sen jälkitaudit ovat pahoja. Meningokokkisepsiksen diagnoosi on pitkälti kliininen, sen oireet ilmaantuvat nopeasti ja potilaan tila usein heikkenee silmissä. Noin 50 prosentilla meningokokkipotilaista on petekkioita.

Meningokokki voi aiheuttaa myös keuhkokuumetta, ylähengitystieinfektioita, konjunktiviittia ja septisen artriitin.

LähteetMuokkaa

  1. Mumtaz Virji: Pathogenic neisseriae: surface modulation, pathogenesis and infection control. Nature Reviews Microbiology, 2009-04, nro 4, s. 274–286. doi:10.1038/nrmicro2097. ISSN 1740-1534. Artikkelin verkkoversio. en
  2. Uutta lääkkeistä: B-ryhmän meningokokkirokote - Sic! sic.fimea.fi. Viitattu 20.5.2017.
  3. Meningokokkitaudit - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 20.5.2017.
  4. Lasten ja nuorten rokotusohjelma - Rokottaminen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 20.5.2017.

Aiheesta muuallaMuokkaa