Meiolaniformes
Meiolaniformes on sukupuuttoon kuollut kilpikonnamaisten matelijoiden kladi, jonka fossiileja on löydetty Argentiinasta ja Oseaniasta. Se kuuluu Testudinata-kladiin yhdessä nykyisten kilpikonnien kanssa, mutta sitä ei kuitenkaan lueta varsinaiseen kilpikonnien lahkoon (Testudines). Nämä kaksi kehityshaaraa lienevät eronneen toisistaan varhaisjurakaudella.[1][2][3]
| Meiolaniformes | |
|---|---|
.jpg) Meiolania platyceps |
|
|
Varhaisliitukausi – Holoseeni Apt-vaihe–Holoseeni[1][2] |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Alaluokka: | Diapsidit Diapsida |
| Kladi: | Testudinata |
| Kladi: | Perichelydia |
| Kladi: |
†Meiolaniformes Sterli & de la Fuente, 2013 |
| Alaryhmät | |
|
|
| Katso myös | |
Varhaisimmat Meiolaniformes-fossiilit on löydetty Argentiinasta ja Australiasta, ja ne ovat peräisin varhaisliitukaudelta.[1] Ryhmä ilmestyi luultavasti tätä aiemmin Etelä-Amerikan eteläosissa, mistä se levisi Etelämantereelle ja sieltä edelleen Australiaan. Etelämantereelta ei ole kuitenkaan löydetty Meiolaniformes-fossiileja, mikä vahvistaisi tämän teorian.[3]
Meiolaniformes katosi Etelä-Amerikasta eoseenilla, luultavasti koska Patagonian ilmasto viileni ja kuiveni. Kaikki tätä myöhemmät fossiilit on löydetty Oseaniasta.[3] Australian lisäksi useita Meiolaniformes-lajeja on löydetty Tyynenmeren saarilta (Lord Howelta, Uudesta-Kaledoniasta ja mahdollisesti Fidžiltä ja Uudesta-Seelannista), joille ne saapuivat Australiasta luultavasti kelluen, samalla tavalla kuin nykyiset jättiläiskilpikonnat.[1][4][5]
Meiolaniformes hävisi Australian mantereelta myöhäisellä pleistoseenilla. Pääsyynä uskotaan olleen ihmisen liiallinen hyödyntäminen, mutta myös elinympäristön kuivuminen on saattanut olla vaikuttava tekijä. Lord Howen saarella elänyt Meiolania platyceps kuoli sukupuuttoon jo ennen ihmisen tuloa, mutta Uudessa-Kaledoniassa Meiolaniformes selvisi vielä myöhäiselle holoseenille. Viimeiset yksilöt kuuluivat nimeämättömälle lajille, jonka ihmiset hävittivät noin vuonna 531 jKr. Ihmisten uskotaan käyttäneen näitä suurikokoisia matelijoita ravinnokseen.[4]
Varhaisilla Meiolaniformes-lajeilla oli ulkonemia ohimoaukon yläpuolella, jotka Meiolaniidae-lajeilla olivat kehittyneet selviksi sarviksi. Lajien kilven muoto vaihteli soikeasta lähes pyöreään.[1]
Luokittelu muokkaa
- Kladi: †Meiolaniformes
- Suku: †Chubutemys
- Suku: †Otwayemys
- Suku: †Patagoniaemys
- Suku: †Peligrochelys
- Suku: †Trapalcochelys
- Heimo: †Meiolaniidae
- Suku: †Gaffneylania
- Suku: †Meiolania
- Suku: †Ninjemys
- Suku: †Niolamia
- Suku: †Warkalania
Fylogenia muokkaa
Joyce (2017):[2]
| Testudinata |
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Sterli (2015).[1] Kladogrammista on jätetty pois Trapalcochelys, Patagoniaemys ja Gaffneylania, joiden sukulaissuhteet ovat epäselvät.[1][3]
| Meiolaniformes |
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Sterli, Juliana: A Review of the Fossil Record of Gondwanan Turtles of the Clade Meiolaniformes. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, huhtikuu 2015, 56. vsk, nro 1, s. 21–45. doi:10.3374/014.056.0102. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Basal Mesozoic Turtles. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 65–113. doi:10.3374/014.058.0105. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 9.6.2019. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e Sterli, Juliana & de la Fuente, Marcelo S. & Krause, J. Marcelo: A new turtle from the Palaeogene of Patagonia (Argentina) sheds new light on the diversity and evolution of the bizarre clade of horned turtles (Meiolaniidae, Testudinata). Zoological Journal of the Linnean Society, heinäkuu 2015, 174. vsk, nro 3, s. 519–548. doi:10.1111/zoj.12252. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Rhodin, Anders G. J. & Thomson, Scott & Georgalis, Georgios L. & Karl, Hans-Volker & Danilov, Igor G. & Takahashi, Akio & S. de la Fuente, Marcelo & Bourque, Jason R. & Delfino, Massimo & Bour, Roger & Iverson, John B. & Shaffer, H. Bradley & van Dijk, Peter Paul: Turtles and Tortoises of the World During the Rise and Global Spread of Humanity: First Checklist and Review of Extinct Pleistocene and Holocene Chelonians. Chelonian Research Monographs, 16.4.2015, 5. vsk, nro 8, s. 1–66. Chelonian Research Foundation. doi:10.3854/crm.5.000e.fossil.checklist.v1.2015. ISSN 1088-7105. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Hawkins, Stuart & Worthy, Trevor H. & Bedford, Stuart & Spriggs, Matthew & Clark, Geoffrey & Irwin, Geoff & Best, Simon & Kirch, Patrick: Ancient tortoise hunting in the southwest Pacific. Scientific Reports, 6.12.2016, 6. vsk. doi:10.1038/srep38317. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 9.6.2019. (englanniksi)