Max von Schillings
Max von Schillings (19. huhtikuuta 1868 Düren – 24. heinäkuuta 1933 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja kapellimestari. Hän oli maansa myöhäisromantiikan keskeinen vaikuttaja. Urallaan saavuttamastaan arvostuksesta huolimatta hänen jälkimainettaan heikensivät hänen myöhäisten vuosiensa kytkökset natsipuolueeseen (NSDAP).[1]
Schillings opiskeli musiikkia ensin Bonnissa ja pääsi sitten Münchenin yliopistoon, jossa ystävystyi Richard Straussin kanssa. Vuonna 1892 hän sai nimityksen avustavaksi kapellimestariksi Bayreuthin musiikkijuhlille, jossa eteni pääkuoronjohtajaksi. Vuonna 1903 Schillings nimitettiin orkesterinjohdon professoriksi Müncheniin, jossa hänen oppilaidensa joukossa oli Wilhelm Furtwängler.[1]
Schillingsin ensimmäinen menestynyt teos oli monodraama Das Hexenlied (1904), joka perustui Ernst von Wildenbruchin tarinaan. Schillings sävelsi teoksen laulaja Ludwig Wüllneriä varten. Wüllner teki teoksesta oman erikoisuutensa ja esitti sitä kansainvälisesti. Das Hexenlied edustaa Schillingsiltä tavallista radikaalimpaa ilmausta ja nousi säveltäjän tunnetuimmaksi teokseksi. Ooppera Moloch (1906) oli jälleen konservatiivisempi. Samoihin aikoihin Schillings johti Straussin Elektran (1905) ja Salomen (1908) kantaesitykset. Ennen toista maailmansotaa suursuosiossa oli Schillingsin ooppera Mona Lisa (1915), joka yhdisteli saksalaista postromanttista oopperaa ja italialaista verismiä. Schillingsin näyttelijävaimo Barbara Kemp ja myöhemmin Maria Jeritza saivat tästä teoksesta itselleen vakiroolin.[1]
Vuonna 1918 Schillings pääsi Berliinin Staatsoperin johtoon. Siellä hän johti kantaesitykset esimerkiksi Straussin Die Frau ohne Schattenista, Hans Pfitznerin Palestrinasta, Ferruccio Busoni Arlecchinosta ja Franz Schrekerin Die Gezeichnetenista. Schillings poistettiin virasta vuonna 1925, koska oli joutunut ristiriitoihin Preussin kulttuuriministeri Carl Heinrich Beckerin kanssa. Tämän jälkeen Schillings kiinnostui äärioikeistopolitiikasta ja "saksalaisen musiikin" suojelemiselta modernismin ja ulkomaalaisuuden vaikutteilta. Vuonna 1931 natsit aloittivat yhteistyön Schillingsin kanssa. Hänen vuoden 1900 oopperansa Der Pfeifertag esitettiin uudelleen vuonna 1931, mitä natsit korostivat merkittävänä tapahtumana. Natsismin vahvistumisen myötä Schillings alkoi saada huomattavia nimityksiä. Vuonna 1932 hänet nimitettiin Preussin taideakatemian johtoon. Hän puhdisti organisaation "dekadenteista" taiteilijoista, joihin tulivat liitetyiksi Arnold Schönberg, kuvataiteilija Käthe Kollwitz ja jopa Schillingsin vanha ystävä Franz Schreker. Tästä toimenpiteestä moni huomattava taiteilija sai sysäyksen maasta poistumiseen. Schillings kuoli yllättäen heinäkuussa 1933, eikä hänen maineensa ole koskaan palautunut hänen viimeisten vuosien toiminnastaan, vaikka joitain hänen teoksiaan (Das Hexenlied, Mona Lisa) onkin elvytetty menestyksellä. Schillings teki kapellimestarina levytyksiä esimerkiksi Richard Wagnerin teoksista ja vuonna 1922 Ludwig Wüllnerin kanssa omasta Das Hexenlied -oopperastaan, jota vielä aikanaan pidettiin modernina.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Max von Schillings AllMusic