Verismi

Verismi (ital. verismo) tarkoittaa oopperamusiikin tyylisuuntaa, joka oli hyvin suosittua lyhyehkön aikaa 1900-luvun vaihteen molemmin puolin ja hallitsi Italian musiikkimaailmaa. Verismissä oopperoiden aiheet otettiin Richard Wagnerin sankaridraamojen vastapainoksi arkielämästä, jota kuvailtiin kaunistelematta. Huomattavimpia verismin edustajia olivat Ruggiero Leoncavallo, Giacomo Puccini ja Pietro Mascagni. Italian ulkopuolellakin eräät säveltäjät, muun muassa saksalainen Eugen d'Albert ja ranskalainen Gustave Charpentier, myöhemmin myös ruotsalainen Ture Rangström ja suomalainen Tauno Pylkkänen, saivat vaikutteita verismistä.

Pietro Mascagni

Ruggiero Leoncavallo

Verismi tarkoittaa myös uusasiallisuutta edustavien taiteilijoiden vallankumouksellista siipeä 1920-luvulla.

Verismin luonteenpiirteitä oopperassa

• Pyrkimys realismiin ihmisten ja heidän toimintansa kuvauksessa
• Usein pääosissa alempien luokkien ihmisiä, joskus väkivaltaisia
• Musiikki 'jatkuvampaa', vaikeammin jaettavissa erillisiin kappaleisiin ja aarioihin

Veristisiä oopperoita

• Georges Bizet: Carmen (1875)
• Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana (1890)
• Ruggero Leoncavallo: Pajatso (1892)
• Umberto Giordano: Andrea Chénier (1896)
• Giacomo Puccini: Tosca (1900)
• Giacomo Puccini: Il Tabarro (1918)
• Pietro Mascagni: Il piccolo Marat (1921)