Verismi

kirjallisuuden tyylilaji Italiassa
Tämä artikkeli käsittelee kulttuurin tyylisuuntaa. Verismistä tieteenfilosofiassa on oma artikkeli.

Verismi (ital. verismo) tarkoittaa proosakirjallisuuden, kuvataiteen ja musiikin naturalistista tyylisuuntaa Italiassa. Se oli hyvin suosittua lyhyehkön aikaa 1900-luvun vaihteen molemmin puolin.[1]

Pietro Mascagni
Ruggiero Leoncavallo

Italian oopperamusiikissa verismissä aiheet otettiin Richard Wagnerin sankaridraamojen vastapainoksi arkielämästä, jota kuvailtiin kaunistelematta. Huomattavimpia verismin edustajia olivat Ruggiero Leoncavallo, Giacomo Puccini ja Pietro Mascagni. Italian ulkopuolellakin eräät säveltäjät, muun muassa saksalainen Eugen d'Albert ja ranskalainen Gustave Charpentier, myöhemmin myös ruotsalainen Ture Rangström ja suomalainen Tauno Pylkkänen, saivat vaikutteita verismistä. [2] [3]

Verismi tarkoittaa myös uusasiallisuutta edustavien taiteilijoiden vallankumouksellista siipeä 1920-luvullalähde?.

Verismin luonteenpiirteitä oopperassaMuokkaa

  • Pyrkimys realismiin ihmisten ja heidän toimintansa kuvauksessa
  • Usein pääosissa alempien luokkien ihmisiä, joskus väkivaltaisia
  • Musiikki 'jatkuvampaa', vaikeammin jaettavissa erillisiin kappaleisiin ja aarioihin

Veristisiä oopperoitaMuokkaa

Verismiä edustavia kirjailijoitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ↑ Verismi, Tieteen termipankki, viitattu 12.9.2021
  2. ↑ Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 549. Helsinki: Otava, 1957.
  3. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 9. Helsinki: Otava, 1965.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verismi&oldid=19993609”