Avaa päävalikko
Matti Meikäläisen viimeisessä numerossa julkaistu sarkastinen "kuolinilmoitus".

Matti Meikäläinen oli vuosina 1884–1899 ilmestynyt suomalainen poliittinen pilalehti. Sitä on sanottu Suomen ensimmäiseksi yhteiskunnallisesti merkitykselliseksi pilalehdeksi. Lehden painos oli noin pari–kolme tuhatta, mutta sillä oli merkittävä ja monipuolinen lukijakunta.[1]

Matti Meikäläisen perusti A. J. Mela serkkunsa A. H. Petanderin kanssa tammikuussa 1884 kirjapainoyhtiön konkurssin vuoksi lakanneen Pilkkakirves-lehden seuraajaksi. Mela toimi päätoimittajana 1885–1895 ja hänen kaudellaan lehdessä pilkattiin svekomaaneja, papistoa ja kirkkoa, raittius- ja naisasialiikettä sekä yleisesti ottaen kaikenlaista vanhoillisuutta ja kiihkomielisyyttä missä tahansa asiassa. Mela ei 1880-luvulla pitänyt kielikysymystä enää ensisijaisena, mutta piti lehden linjan kieliasioissa terävänä lukijakunnan miellyttämiseksi. Pakinoita kirjoitti A. B. Mäkelä. Myöhemmin Mela ja Mäkelä pyrkivät levittämään Matti Meikäläisen kautta leikkisästi luonnontieteellistä maailmankuvaa. Melalta ei lopulta enää riittänyt aikaa Matti Meikäläiselle, joten vuoden 1894 lopussa hän myi sen Suomalaisen klubin sihteerille Aapo Kohoselle. Lehti oli ollut Melan aikana lähellä nuorsuomalaisia, mutta siirtyi omistajanvaihdoksen jälkeen 1895 lähemmäs vanhasuomalaisia ja alkoi jälleen esiintyä jyrkemmin kieliasiassa. Kohosen tilalle päätoimittajaksi tuli 1896 Konstantin Kekoni ja 1897 Onni V. Tuisku, joka onnistui vakiinnuttamaan lehden taloudellisen pohjan.[1]

Matti Meikäläisen kuvittajiin kuuluivat muun muassa Alex Federley, Uno Zeipel, Albert Gebhard, Antti Favén sekä Kaarlo Kari, joka kantoi päävastuun kuvituksesta vuodesta 1898 alkaen.[1]

Venäläisiäkin pilkannut Matti Meikäläinen oli jatkuvasti sensuuriviranomaisten hampaissa. Vuonna 1890 eräs lehden numero määrättiin kokonaan takavarikoitavaksi Pietarin tiedeakatemian presidentin, suuriruhtinas Konstantin Konstantinovitšin huomautettua pilapiirroksesta, jossa Suomesta kirjoittanutta tutkijaa K. F. Ordinia syytettiin valehtelijaksi. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin määräyksestä Matti Meikäläinen lakkautettiin kokonaan lokakuussa 1899. Se oli ainoa suomalainen pilalehti, jonka venäläinen sensuuri lakkautti ainiaaksi. Lakkautuksen syynä oli lehdessä julkaistu Kaarlo Karin pilapiirros, jossa pilkattiin ortodoksista papistoa niin sanotun Kyyrölän kansakoulurettelön innoittamana. Lehden "hautajaisnumero" julkaistiin 13. lokakuuta 1899.[1]

LähteetMuokkaa

  • Ari Uino: Pilalehtien monenkirjava sukupuu, teoksessa Suomen lehdistön historia 8: Yleisaikakauslehdet (päätoim. Päiviö Tommila). Aikakauslehtien liitto ry / Kustannuskiila Oy, Kuopio 1991.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d Uino 1991, s. 303, 306–308.

Aiheesta muuallaMuokkaa