Matti Henrik Frick
Matti Henrik (Heikki) Frick (10. kesäkuuta 1931 Pielisjärvi – 31. lokakuuta 2013 Helsinki)[1][2] oli suomalainen lääkäri ja professori.
Frickin vanhemmat olivat lääketieteen lisensiaatti Mathias Frick ja Irja Eva Margaretha Jokinen ja puoliso vuodesta 1951 Eija Irmeli Mattsson-Knuts. Frick tuli ylioppilaaksi Käpylän yhteiskoulusta 1950 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1957. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1962. Frick työskenteli lääkärinuransa alkuvaiheessa Pääesikunnan lääkintäosaston toimistoesiupseerina, vuodesta 1958 vuoteen 1962. Lääkintäkapteeniksi hänet ylennettiin 1959.[3]
Sisätautiopin dosentti Helsingin yliopistoon Frickistä tuli 1966 ja sisätautiopin professori HYKSin I Sisätautien klinikkaan 1981.[4] Professorina hän toimi aina vuoteen 1994 asti, hänen tutkimuskohteenaan olivat sydäntaudit.[5][6] Frick oli mukana kehittämässä maailman ensimmäisen sydämen eteistahdistusjärjestelmää, käynnisti Suomessa sydäntahdistinpoliklinikan ja aloitti kollegoidensa kanssa sydämen ultraäänitutkimukset 1970-luvulla. Hän myös teki Suomen ensimmäisen selektiivisen sepelvaltimokuvauksen ja kehitti sydämen rasituskoetta. Hänen johtamassaan Helsinki Heart Study -tutkimuksessa selvitettiin rasva-aineenvaihduntaan vaikuttavan lääkehoidon sepelvaltimotautia ehkäisevää vaikutusta. Frick, joka oli kysytty asiantuntija, julkaisi uransa aikana yli 400 tieteellistä julkaisua.[4]
Lähteet
muokkaa- ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 30.11.2013, s. C 24
- ↑ In memoriam: Matti Henrik (Heikki) Frick 10.06.1931-31.10.2013 Lääkärilehti.fi. 10.1.2014. Viitattu 16.7.2017.
- ↑ Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 102. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ a b Muistot. Matti Henrik Frick 12.12.2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 23.10.2017.
- ↑ Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 256
- ↑ Helsingin yliopiston virkamiehet ja opettajat