Mathias Rust

saksalainen harrastajalentäjä
Tämä artikkeli käsittelee harrastajalentäjää. Mathias Rust on myös ruotsalainen näyttelijä.

Mathias Rust (s. 11. tammikuuta 1968 Hampuri, Länsi-Saksa)[1] on saksalainen harrastajalentäjä, joka läpäisi Neuvostoliiton ilmatilanvalvonnan ja laskeutui yksimoottorisella Cessna-pienkoneella Moskovassa Punaisen torin lähelle Suurelle Moskovajoen sillalle 28. toukokuuta 1987. Oikeudenkäynnissä Rust kertoi tehneensä huomiota herättäneen tempauksen edistääkseen maailmanrauhaa ja tavatakseen Mihail Gorbatšovin.[2]

Mathias Rust
Mathias Rust vuonna 2012.
Mathias Rust vuonna 2012.
Henkilötiedot
Syntynyt11. tammikuuta 1968 (ikä 56)
Hampuri, Länsi-Saksa
Rustin käyttämä lentokone.

Lento muokkaa

 
Rustin lentoreitti.

Rust aloitti matkansa 13. toukokuuta 1987. Hän lähti liikkeelle vuokratulla Cessna 172 -pienkoneella Saksan liittotasavallasta Hampurin lähistöltä Uetersenista. Hän teki ensin lähes kaksiviikkoisen Pohjanmeren kiertomatkan ja lensi Islannin ja Norjan kautta Suomeen, jossa hän laskeutui Helsinki-Malmin lentoasemalle 25. toukokuuta. Ennen matkaa 19-vuotiaalla Rustilla oli virallista lentokokemusta vain noin 50 tuntia.[3]

Rust jatkoi matkaansa Helsingistä kolmen vuorokauden kuluttua 28. toukokuuta puolenpäivän jälkeen. Hän ilmoitti määränpääkseen Tukholman ja lensi ensin länteen Nummelaan asti. Siellä hän kääntyi merelle ja suuntasi sitten kohti Moskovaa. Tampereen ilmavalvonta kadotti hänet tutkasta noin kello 13.00 Espoon alueella [4] Samoihin aikoihin havaittiin Sipoon tienoilla meressä öljyläikkiä, ja Suomessa aloitettiin pelastusetsintä.[3]

Rust saapui Neuvostoliiton ilmatilaan Viron SNT:n alueelle ja jatkoi lentoaan noin 800 metrin korkeudessa.[3] Neuvostoliiton ilmavalvonta huomasi hänet tutkassa 14.29 ja lähetti kaksi hävittäjää matkaan. Toinen hävittäjistä havaitsi 14.48 Outovan kaupungin lähistöllä valkoisen pienkoneen, muttei saanut lupaa ampua sitä alas. Pian tämän jälkeen hävittäjät kadottivat Rustin tutkasta Staraja Russan kaupungin liepeillä.[5] Saksalainen Bunte-lehti spekuloi, että Rust mahdollisesti laskeutui matkalla jonnekin, koska matka kesti niin kauan suhteutettuna Cessnan nopeuteen ja säähän.[5] Noin kello 18 Rust saapui Moskovan ilmatilaan.[3] Hän oli harkinnut laskeutumista Kremliin, mutta päätyi laskeutumaan tilavammalle Punaiselle torille. Näin hän myös ajatteli saavansa enemmän huomiota; Kremlin muurien takana teko olisi voinut jäädä piiloon.[2][3] Rust joutui kiertelemään Punaisen torin väenpaljouden yllä jonkin aikaa löytämättä vapaata laskeutumistilaa, ja lopulta hän onnekkaasti laskeutui läheiselle leveälle sillalle, josta rullasi koneellaan lähes Punaiselle torille saakka, Pyhän Vasilin katedraalin edustalle. Väkijoukko suhtautui Rustiin uteliaasti. Noin tunnin kuluttua paikalle tuli kaksi kuorma-autollista sotilaita ja Rust pidätettiin.[3]

Lennon mahdollisti Neuvostoliiton rajaviranomaisten yleinen vapaapäivä, lukuisat Rustin kannalta onnekkaat sattumat ja ilmeisesti huono alailmatilan tutkaseurantajärjestelmä. Rustin saapuminen yllätti neuvostoviranomaiset täysin, ja tapahtuman seurauksena sadat virkamiehet menettivät työnsä, suurin osa heistä oli presidentti Gorbatšovin uudistuspolitiikan vastustajia.[3] Rustin lento paljasti Neuvostoliiton ilmavalvonnan heikkoja kohtia. Neuvostoliiton ilmavoimien komentaja Aleksander Koldunov erosi ja puolustusministeri Sergei Sokolov jäi eläkkeelle.

Mathias Rust tuomittiin neljäksi vuodeksi työleirille oikeudenkäynnissä, joka pidettiin 2.–4. syyskuuta 1987.[2] Rust kärsi rangaistusta elokuuhun 1988 asti moskovalaisessa tutkintavankilassa, kunnes hänet palautettiin Saksan liittotasavaltaan.[6][7]

Myöhemmät vaiheet muokkaa

Rust tuomittiin Saksassa huhtikuussa 1991 tapon yrityksestä kahdeksi vuodeksi vankilaan, kun hän oli marraskuussa 1989 puukottanut sairaanhoitajaopiskelijaa ollessaan siviilipalveluksessa hampurilaisessa sairaalassa. Hän joutui kärsimään rangaistuksesta vain 15 kuukautta.[6][8] Vuonna 2001 hänet tuomittiin kašmirvillapaidan varastamisesta.[6]

Rust ryhtyi 1990-luvun jälkipuolella hindulaiseksi ja nai varakkaan intialaisen teekauppiaan tyttären.[9] Vuonna 2002 hän kertoi tekevänsä kansainvälistä rauhantyötä luxemburgilaisen yhtiön leivissä.[7] Vuonna 2007 Rust asui Berliinissä, oli eronnut toisesta vaimostaan ja kertoi toimivansa pokeriammattilaisena.[6][10] Rustin käyttämä Cessna on nykyisin esillä Berliinin tekniikkamuseossa.[11]

Saksalaiselle Stern-aikakauslehdelle vuonna 2012 antamassaan haastattelussa Rust kertoi ajattelutapansa muuttuneen ja piti 25 vuotta aikaisemmin tekemäänsä lentoa ”vastuuttomana”. Lehti kertoi Rustin vierailleen Moskovassa lentonsa 25-vuotispäivän alla ja käyneen myös vankilassa, jossa hän oli istunut tuomiotaan. Hänen kerrottiin opiskelevan joogaopettajaksi ja aikovan perustaa joogakoulun Hampuriin.[12] Hän on myös toiminut erään zürichiläisen investointipankin analyytikkona.[13]

Lähteet muokkaa

  1. Kuukausiliite: KGB:n tekemä Mathias Rustin kuulustelupöytäkirja Helsingin Sanomat. 1.12.2012. Viitattu 13.7.2017.
  2. a b c Rust tuomittiin työleirille Yle Elävä arkisto. Uutislähetykset 2.9. ja 4.9.1987.
  3. a b c d e f g Tom LeCompte The Notorious Flight of Mathias Rust Air & Space Magazine. 1.7.2005. Smithsonian.
  4. A. Brown: Perestroika and the End of the Cold War. Cold War History, 2007, nro 7, s. 1. https://doi.org/10.1080%2F14682740701197631.+
  5. a b Руст – это по-нашему Novaja Gazeta 30.5.2002 (venäjäksi)
  6. a b c d Moskau-Flug: Der Kremlflieger pokert hoch Westdeutsche Zeitung 25.5.2007
  7. a b What happened next? Interview with Mathias Rust The Guardian 27.10.2002 (englanniksi)
  8. Mitä Mathias Rustille tapahtui? Historie fi. 2.3.2010. Viitattu 20.2.2019.
  9. German daredevil grounded by court The Guardian 21.4.2001
  10. Risto Tähtinen: Siperia opetti Turun Sanomat. 3.6.2007. Viitattu 3.8.2009.
  11. Mathias Rustin Cessna palasi Japanista Saksaan Helsingin Sanomat. 30.5.2009. Viitattu 3.8.2009.
  12. Tommi Peltoniemi: Punaiselle torille pujahtanut lentäjä katuu nyt temppuaan. Aamulehti 27.5.2012, s. B11.
  13. Connolly, Kate: German who flew to Red Square during cold war admits it was irresponsible The Guardian. 14.5.2012. Viitattu 20.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa