Masmalo

putkilokasvilaji

Masmalo eli euroopanmasmalo (Anthyllis vulneraria) on kaksi- tai monivuotinen hernekasvi. Sitä kasvatetaan maanpeittokasvina. Suomessa masmalo on rauhoitettu Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

Masmalo
Masmalon kukinto.
Masmalon kukinto.
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Erittäin uhanalainen [1]
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Suku: Masmalot Anthyllis
Laji: vulneraria
Kaksiosainen nimi

Anthyllis vulneraria
L.

Katso myös

  Masmalo Wikispeciesissä
  Masmalo Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 

Masmalo kasvaa 10–100 senttimetriä korkeaksi. Sen kukinto on palleromainen, halkaisijaltaan 2–4 cm ja useimmiten keltainen, joskus oranssinpunainen. Lehdet ovat parijakoisia, kärkilehdykkä selvästi isompi kuin muut. Varsi on pysty ja koheneva. Lehdissä on pieniä korvakkeita, jotka varisevat ajoittain. Lehdet ovat parilehdykäisiä ja kärkilehdykkä on lehdykäistä suurin.[2]

Alalajit muokkaa

Masmalo on hyvin muunteleva kasvi, josta erotetaan lukuisia joskus vaikeasti erotettavia alalajeja sekä muunnoksia. Suomessa tavataan neljä masmalon alalajeista.

  • Alppimasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. alpestris)
  • Islanninmasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. borealis)
  • Parimasmalo (isomasmalo) (Anthyllis vulneraria subsp. carpatica)
    • Isomasmalo (var. pseudovulneraria)
  • Tanskanmasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. danicum)
  • Pohjanmasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. lapponica (subsp. fennica))
  • Merimasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. maritima)
  • Idänmasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. polyphylla)
  • Ketomasmalo (Anthyllis vulneraria subsp. vulneraria)
    • Alvariketomasmalo (var. coccinea)
    • Dyyniketomasmalo (var. langei)
    • Euroopanketomasmalo (var. vulneraria) [3][4][5]

Levinneisyys muokkaa

Masmaloa kasvaa lähes koko Euroopassa.[6] Suomessa masmalon alkuperäisiä kasvupaikkoja ovat harjujen paahderinteet. Tienvarsilla ja niityillä laji saattaa myös olla tulokas. Suomessa masmalo on rauhoitettu paitsi Ahvenanmaalla.

Elinympäristö muokkaa

Masmalo kasvaa valoisilla, kuivahkoilla paikoilla kuten niityillä, kallioilla ja tienpientareilla.

Käyttö muokkaa

Masmaloa on käytetty muinaisajoista asti villan ja pellavan värjäämiseen. Nykyisin sitä kasvatetaan koriste- ja maanpeittokasvina.[7]

Lähteet muokkaa

  1. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 187. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 20.6.2022).
  2. Henry Väre, Jukka Laine: ”Masmalo”, Metsäkasvio, s. 103. Metsäkustannus, 2016. ISBN 978-952-6612-78-2.
  3. Suomen Lajitietokeskus: Masmalo eli euroopanmasmalo (Anthyllis vulneraria) Viitattu 9.1.2024.
  4. Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, s. 362–363. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  5. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  6. Den virtuella floran: Getväppling (Anthyllis vulneraria L.) (ruotsiksi)
  7. Pratensis.fi Siemenluettelo

Aiheesta muualla muokkaa