Markianos Herakleialainen
Markianos Herakleialainen (m.kreik. Μαρκιανὸς Ἡρακλεώτης, Markianos Hērakleōtēs, lat. Marcianus Heracleënsis; 300/400-luku) oli antiikin kreikkalainen maantieteilijä, joka oli kotoisin Herakleia Pontikesta.[1]
| Markianos Herakleialainen | |
|---|---|
| Μαρκιανὸς Ἡρακλεώτης | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 300-luku? Herakleia Pontike |
| Kuollut | 400-luku? |
| Ammatti | maantieteilijä |
| Muut tiedot | |
| Merkittävät teokset | Ulkoisen meren periplus |
Elämä
muokkaaMarkianoksesta itsestään ei tiedetä juuri mitään. Hän eli myöhäisantiikin aikana, mutta hänen tarkkaa ajoitustaan ei tunneta. Varmuudella hänet voidaan ajoittaa myöhemmäksi kuin Klaudios Ptolemaios, jota hän käytti lähteenään, ja varhaisemmaksi kuin Stefanos Byzantionlainen, joka lainaa häntä usein. Jos hän on sama Markianos, jonka Synesios Kyreneläinen ja Sokrates Skolastikko mainitsevat, hänen on täytynyt elää 400-luvun alussa.[1][2]
Teokset
muokkaaMarkianos kirjoitti seuraavat teokset:[1]
- Ulkoisen meren periplus (Περίπλους τῆς ἔξω θαλάσσης, Periplūs tēs eksō thalassēs) – Markianoksen ainoa kokonaan oma teos, joka kuvasi nimensä mukaisesti ”ulkoisia” eli Välimeren ja Mustanmeren ulkopuolisia merialueita. Teos jakaantui kahteen kirjaan, joista ensimmäinen kuvasi Intian valtamerta ja toinen Atlantin valtamerta. Ensimmäinen kirja on säilynyt nykyaikaan kokonaan ja toinen osittain.[1]
- Lyhennelmä Artemidoros Efesoslaisen teoksen Geografia eli Maantieteen kuvaukset (Τὰ γεωγραφούμενα, Ta geōgrafūmena) eli Periplus (Περίπλους, Periplūs) 11 kirjasta – Teoksesta on säilynyt vain sen johdanto sekä kuvaukset Bithynian ja Paflagonian rannikoista. Artemidoroksen teoksesta Markianos käyttää nimimuotoa Periplus. Markianoksen oma teos ei vaikuta olleen pelkkä lyhennelmä, sillä hän sanoo käyttäneensä siinä rannikoiden kuvauksia myös seuraavilta maantieteilijöiltä: Timosthenes Rhodoslainen, Eratosthenes, Pytheas Massalialainen, Isidoros Kharakslainen, Sosandros, Simmias, Apellas Kyreneläinen, Euthymenes Massalialainen, Fileas Ateenalainen, Androsthenes Thasoslainen, Kleon Sisilialainen, Eudoksos Rhodoslainen, Hanno Karthagolainen, Skylaks Karyandalainen (tai Pseudo-Skylaks?) ja Botthaios. Erityisesti hän sanoo kuitenkin käyttäneensä lähteenään Artemidorosta sekä Strabonia ja Menippos Pergamonlaista.[1][3]
- Lyhennelmä tai korjattu ja täydennetty laitos Menippos Pergamonlaisen teoksesta Sisäisen meren periplus (Περίπλους τῆς ἐντὸς θαλάττης, Periplūs tēs entos thalassēs).[1][4]
Markianoksen teosten editio princeps oli David Hoescheliuksen (Höschel) teoksessa Geographica (Augusta Vindelicorum = Augsburg, 1600, 8vo.). Myöhemmin ne julkaisi muun muassa Frederick Morell (Pariisi, 1602, 8vo.), John Hudson kokoelmassa Geographi Graeci minores (Oxonia = Oxford, 1698) sekä Emmanuel Miller (Pariisi, 1839, 8vo.).[1]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Smith, William: ”Marcianus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Synesios: Kirjeet 103; Sokrates Skholastikos: Kirkkohistoria 4.9.
- ↑ Smith, William: ”Artemidorus (6)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Smith, William: ”Menippus (8)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa- Marcianus of Heraclea: Epitome of the Periplus of Menippus. ToposText. (englanniksi)