Mark Hunt

Mark Richard Hunt (s. 23. maaliskuuta 1974 Auckland, Uusi-Seelanti) on uusiseelantilainen vapaaottelija ja entinen potkunyrkkeilijä. Hän on voittanut potkunyrkkeilyssä muun muassa K-1 Grand Prix mestaruuden 2001. Vapaaottelussa Hunt on otellut kerran Priden raskaansarjan mestaruudesta Fjodor Jemeljanenkoa vastaan, jolle hän hävisi luovutuksella. Lisäksi Hunt otteli Fabricio Werdumia vastaan UFC:n tilapäisesta raskaansarjan mestaruudesta, mutta hävisi kamppailun.

Mark Hunt
Mark Hunt on 22 November 2007.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1974 (ikä 47)
Auckland, Uusi-Seelanti
Kansalaisuus  Uusi-Seelanti
Vapaaottelija
Lempinimi Super Samoan
Aktiivisena 2004–2018
Pituus 178 cm
Paino 120 kg
Painoluokka raskassarja
Kätisyys oikea
Taistelutyyli potkunyrkkeily, nyrkkeily[1]
Seura Oceania Super Fighter Gym
Tony Mundine Boxing Club
American Top Team
Oliver MMA
Tilastot
Ottelut 29
Voitot 13
– tyrmäyksellä 10
– päätöksellä 3
Tappiot 14
– tyrmäyksellä 5
– luovutuksella 7
– päätöksellä 2
Tasapelit 1
Aiheesta muualla
www.jugnt.com
Mark Hunt
Henkilötiedot
Syntynyt23. maaliskuuta 1974 (ikä 47)
Auckland, Uusi-Seelanti
Kansalaisuus  Uusi-Seelanti
Potkunyrkkeilijä
Lempinimi Super Samoan
Aktiivisena 1998–2003, 2008
Pituus 178 cm
Paino 125 kg
Kätisyys oikea
Seura(t) Liverpool Kickboxing Gym
Tilastot
Ottelut 43
Voitot 30
– tyrmäyksellä 13
– päätöksellä 17
Tappiot 13
Aiheesta muualla
www.jugnt.com

NuoruusMuokkaa

Hunt syntyi Etelä Aucklandissa samoalaiseen perheeseen. Hänen isänsä kohteli perheen lapsia väkivalloin ja joutui itsekkin vankilaan. Hunt vietti lapsena ja teininä aikaa tapellen koulussa ja kaduilla. Hän myös varasteli muun muassa autoja ja kenkiä, jotka johtivat hänet kahdesti vankeuteen.[2] Vankilassa ollessaan hän tutustui ensimmäistä kertaa potkunyrkkeilyyn auttaessaan erästä vankia harjoittelemaan. Hunt itse ei harjoitellut ollenkaan ennen, kuin sattuman kautta päästyään vankilasta pois, hän joutui yökerhon edessä tappeluun. Hunt löi useamman henkilön maihin, jonka myötä yökerhon ovimies Sam Marsters oli vakuuttunut hänen tyrmäysvoimastaan ja kutsui Huntin potkunyrkkeily salilleen.[2] Hunt harjoitteli aluksi huvin vuoksi, koska se auttoi häntä käyttämään aikaansa järkevämmin, kuin aiemmin tekemällä rikoksia.[2] Hunt päätti sittemmin kokeilla ottelemista saatuaan tilaisuuden Marstersin kehotuksesta kokeilla ottelemista kehässä. Hän voitti ensimmäisen ottelunsa tyrmäyksellä, josta palkinnoksi Hunt sai kuusi tölkkiä olutta.[2] Sen jälkeen Hunt ei aluksi menestynyt vaan hävisi useamman amatööritason ottelunsa tuomariäänin.[2]

Potkunyrkkeily (1998–2003)Muokkaa

Hunt aloitti kilpailemaan ammattilaisena 1998 potkunyrkkeilyn parissa muutettuaan Australiaan ja voitti WKBF-liiton super raskaansarjan mestaruuden Chris Chrispoulidesia vastaan tuomariäänin.[2] Hän osallistui sittemmin 2000-luvulla K-1 turnauksiin. Ensimmäinen näistä oli Oseaanian K-1 Grand Prix, jossa Hunt eteni aina loppuotteluun saakka voittaen mestaruuden, tyrmättyään Phil Faganin toisessa erässä.[3] Mestaruuden myötä Hunt pääsi ottelemaan Nagoyassa järjestettävään K-1 tapahtumaan heinäkuussa 2000. Hän kohtasi avausottelussaan Jérôme Le Bannerin, jolle Hunt hävisi tuomariäänin.[4]

Oseaanian K-1 mestaruus (2001)Muokkaa

2001 Hunt osallistui Oseaanian K-1 Grand Prix'hin Melbournessa, jossa hän selvitti tiensä loppuotteluun Peter Grahamin vastaan. Hunt voitti mestaruuden tyrmäyksellä kolmannessa erässä.[5]

Hunt kilpaili seuraavaksi kesäkuussa 2001 K-1 World Grand Prix'ssa, joka myös pidettiin Melbournessa. Hän voitti avauskierroksellaan Hiromi Amadan tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hunt sai seuraavaksi vastaansa Ernesto Hoostin, joka oli voittanut K-1 Grand Prix'n kahdesti 1997 ja 1999. Hunt hävisi ottelun tuomariäänin ja putosi jatkosta.[6] Turnauksen jälkeen Hunt otteli yhden superottelun Peter Grahamia vastaan Uuden-Seelannin K-1 GP:ssä. Viisi erää kestänyt kamppailu päättyi Huntin tappioon tuomariäänin.[7]

K-1 mestaruus (2001)Muokkaa

Lokakuussa 2001 Hunt osallistui Fukuokassa pidettyyn K-1 Grand Prix'hin. Hunt kohtasi avauskierroksella maamiehensä Ray Sefon, jolle hän hävisi kolme erää kestäneen kamppailun tuomariäänin. Sefo kuitenkin kärsi ottelun jälkeen silmävammasta ja Hunt pääsi hänen tilalleen ottelemaan mestaruudesta Adam Wattia vastaan. Hunt voitti B-pudotussarjan mestaruuden kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä.[8] Voiton myötä joulukuussa Hunt osallistui vuorostaan Tokiossa järjestettiin vuoden viimeiseen K-1 GP:hen. Hän voitti avauskierroksella Jérôme Le Bannerin tyrmäyksellä toisessa erässä ja oli määrä otella seuraavaksi Ernesto Hoostia vastaan. Hän kuitenkin loukkaantui Stefan Lekoa vastaan, jonka myötä Leko asettui Huntin vastustajaksi. Hunt voitti Lekon tuomariäänin ja eteni loppuotteluun. Hunt kohtasi loppuottelussa Francisco Filhon, jonka hän voitti yhden ylimääräisen erän jälkeen tuomariäänin.[9] Hunt voitti samalla uransa toisen K-1 Grand Prix mestaruuden.

NyrkkeilyMuokkaa

Hunt otteli potkunyrkkeilyuransa alussa myös kahdesti nyrkkeilyssä. Hänen ensimmäinen ottelu käytiin elokuussa 1998 Sydneyssä, Bondi Diggers Clubilla. Hunt kohtasi John Wybornin, joka oli voittanut ennen ottelua kolmesti yhdeksästä käymästään ottelusta. Hunt hävisi kolmieräisen ottelun tuomariäänin.[10]

Toisen ottelunsa Hunt kävi huhtikuussa 2000 Wyongissa Joe Askewia vastaan, joka oli voittanut kaikki kahdeksan ottelua. Huntin ja Askewin ottelu päättyi tasapeliin.[11]

Lokakuussa 2020 Huntin ilmoitettiin ottelevan Paul Gallenia vastaan joulukuussa 2020.[12] Hunt ilmoitti päättävänsä kamppailu-uransa ottelun jälkeen.[13] Ottelu käytiin Bankwest Stadiumilla, jossa Hunt hävisi kuusieräisen ottelun tuomariäänin (56-58, 55-59, 56–58).[14]

VapaaotteluMuokkaa

Hunt siirtyi K-1 uran jälkeen vapaaottelun pariin 2004. Hän otteli ensimmäiset ottelunsa Pridessa, jossa avausottelussaan Hunt kohtasi Judossa olympiakultaa voittaneen Hidehiko Yoshidan. Hän hävisi ottelun käsilukolla ensimmäisessä erässä. Toinen kamppailu Pridessa päätyi voittoon Dan Bobishia vastaan, joka oli aiemmin hävinnyt kaksi ottelua peräkkäin. Hunt voitti lokakuun Pride 28 -tapahtumassa käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Hunt otteli vielä kolmannen kerran vuonna 2004, PRIDE Shockwave 2004 -tapahtumassa Priden keskisarjan mestaria Wanderlei Silvaa vastaan. Kamppailu käytiin raskaassasarjassa, jossa Hunt voitti kolmieräisen kamppailun hajaäänin.

2005 Hunt otteli yhden ottelun, joka käytiin uudenvuoden aattona PRIDE Shockwave 2005 -tapahtumassa. Hän kohtasi Marko Filipovicin, jonka Hunt voitti hajaäänin. Hunt otteli vielä 2006 yhden ottelun ennen osallistumistaan Priden avoimeen turnaukseen. Hän kohtasi Yosuke Nishijiman helmikuussa, jonka hän voitti tyrmäyksellä kolmannen erän alussa.

Priden avoin GP-turnaus (2006)Muokkaa

Hunt osallistui toukokuussa Priden avoimeen painoluokka turnaukseen. Hän kohtasi avauskierroksella kokeneen Tsuyoshi Kohsakan, joka oli aikaisemmin muun muassa otellut UFC:ssä ja voittanut Pancrasen superraskaansarjan mestaruuden. Hunt voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja eteni neljännesvälieriin. Hunt kohtasi seuraavaksi Josh Barnettin, joka oli myös entinen Pancrasen mestari, sekä UFC:n raskaansarjan mestari. Heinäkuussa 2006 käyty kamppailu päättyi ensimmäisessä erässä Huntin tappioon luovutuksella jäätyään kimuralukkoon.

Haastaminen Priden raskaansarjan mestaruudesta ja DREAM (2006–2009)Muokkaa

Pudottuaan toisella kierroksella Priden avoimesta turnauksesta Hunt sai tilaisuuden otella Priden raskaansarjan mestaruudesta Fjodor Jemeljanenkoa vastaan. Jemeljanenko puolusti mestaruuttaan kolmannen kerran Huntia vastaan. Kamppailu käytiin Pride FC - Shockwave 2006 -tapahtumassa 31. joulukuuta 2006. Hunt oli hallinnut kamppailua suurilta osin, mutta yrittäessään americana lukkoa Jemeljanenkolle, hän epäonnistui ja Jemeljanenko sitä vastoin onnistui tekemään Huntille kimuralukon, jolla Hunt joutui luovuttamaan kamppailun kahdeksan minuutin jälkeen ensimmäistä erää. Se oli samalla Huntin uran viimeinen kamppailu Pridessa, josta hänelle jäi tilastoksi viisi voittoa ja kolme tappiota.

Hunt pysyi Japanissa ja siirtyi ottelemaan DREAM järjestöön. Ura DREAMissa ei kuitenkaan mennyt Huntin kannalta hyvin. Hän hävisi avauskamppailunsa Alistair Overeemille vain minuutin jälkeen luovutuksella ensimmäisessä erässä. Seuraavaksi Hunt hävisi tyrmäyksellä Melvin Manhoefille vain 18 sekunnissa. Hän osallistui vielä toukokuussa 2009 DREAMin Super Hulk Grand Prix:hin, jossa hän kuitenkin putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella hävittyään Gegard Mousasille luovutuksella minuutin jälkeen.

UFC (2010–2018)Muokkaa

Hunt siirtyi Priden myötä UFC:hen, kun yhtiö osti Priden ja lakkautti järjestön toiminnan. Alun perin UFC:n puheenjohtaja Dana White oli tarjonnut Huntin ostamista ulos sopimuksesta tarjoten hänelle yhteensä 450 000 dollaria, mutta Hunt kieltäytyi ja halusi sitä vastoin otella UFC:ssä.[15] Syyskuussa 2010 Hunt otteli ensimmäisen kerran UFC:ssä. Hän hävisi kamppailunsa Sean McCorklelle ensimmäisessä erässä luovutuksella.

Helmikuussa 2011 Hunt otteli toisen ottelunsa Chris Tuchschereria vastaan. Hunt voitti kamppailun tyrmäyksellä toisessa erässä, joka samalla päätti hänen kuuden ottelun tappioputken. Huntin voitto palkittiin samalla Illan tyrmäys bonukella. Hän jatkoi voittokulkuaan syyskuussa 2011 Ben Rothwellia vastaan, jonka Hunt voitti tuomariäänin.

2012 Hunt otteli yhen ottelun, joka käytiin 26. helmikuuta Denverissä. Vastaan asettui Cheick Kongo, joka oli sitä edellisessä ottelussa ansainnut vuoden tyrmäys maininnan Pat Barrya vastaan. Hunt voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

2013 Hunt otteli kolmesti, joista ensimmäinen ottelu käytiin maaliskuussa 2013 Stefan Struvea vastaan. Hunt voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä kolmannessa erässä, joka palkittiin myös tapahtuman Illan tyrmäys bonuksella. Toukokuussa Hunt kohtasi Junior dos Santosin, jolle hän hävisi tyrmäykseen johtaneella kierrepotkulla kolmannen erän lopussa. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella. Hunt kohtasi vielä joulukuussa Antônio Silvan, joka päättyi tasapeliin. Myös kyseinen ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.

UFC:n tilapäismestaruudesta ja viimeiset ottelut (2014–2018)Muokkaa

2014 Hunt aloitti vuoden voitolla Roy Nelsonia vastaan. Hän voitti syyskuussa käydyn ottelun tyrmäyksellä toisessa erässä. Hänet palkittiin Illan suoritus bonuksella. Hunt pääsi myöhemmin ottelemaan raskaansarjan tilapäisestä mestaruudesta, kun mestarina ollut Cain Velasquez loukkaantui ennen UFC 180 -tapahtumaa. Hän kohtasi Fabrício Werdumin, jolle Hunt hävisi teknisellä tyrmäyksellä saatuaan polvesta päähän.[16]

2015 Hunt otteli kahdesti häviten ensimmäisen ottelunsa Stipe Miocicille teknisellä tyrmäyksellä viimeissä erässä. Miocic teki ottelussa UFC:n ennätyksen eniten lyöntiosumia yhdessä ottelussa voittaen Huntin lyönnein 361–48.[17] Marraskuussa hän kohtasi toisen kerran Antônio Silvan, jonka hän voitti tällä kertaa teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.

2016 Hunt kohtasi Frank Mirin viikkoa ennen 42-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän voitti ottelun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä ja ansaitsi illan suoritus bonuksen voittonsa myötä. Heinäkuussa Hunt kohtasi UFC 200 -tapahtumassa Brock Lesnarin. Hän hävisi ottelun tuomariäänin, mutta tulos mitätöitiin, kun viikkoa myöhemmin Yhdysvaltain antidopingtoimikunta kertoi Lesnarin jääneen kiinni dopingista 28. kesäkuuta 2016 ennen ottelua tehdyssä testissä.[18]

2017 Hunt otteli ensin maaliskuussa Alistair Overeemia vastaan UFC 209 -tapahtumassa. Kaksikko kohtasi toisen kerran. Hunt hävisi kamppailun kolmannessa erässä Overeemin polviosumille.[19] Kesäkuussa Hunt kohtasi Derrick Lewisin kotikaupungissaan Aucklandissa. Hän voitti viisieräisen kamppailun neljännessä erässä teknisellä tyrmäyksellä. Hunt jahtasi Lewisia neljännen erän aikana lyöden useita kertoja Lewisia kehoon ja potkien reisiin, jonka myötä Lewis kaatui. Ottelu palkittiin Illan kamppailu bonuksella.[20]

2018 Hunt ilmoitti helmikuussa ennen Curtis Bladesia vastaan käytyä kamppailua, ettei tulisi enää jatkamaan sopimustaan UFC:n kanssa, joka päättyisi kahden ottelun jälkeen. Kamppailu käytiin Perthissä, Australiassa UFC 221 -tapahtumassa. Hunt onnistui ottelun aikana pudottamaan Bladesin kanveesiin, mutta hävisi ottelun lopulta tuomariäänin (26–30, 26–30, 27–29).[21][22] Syyskuussa Hunt kohtasi Moskovassa Aleksei Oleinikin Illan pääottelussa, jonka hän hävisi luovutuksella, jouduttuaan takakuristukseen. Hunt kohtasi viimeisessä ottelussaan UFC:ssä Justin Willisin UFC Fight Night: dos Santos vs. Tuivasa -tapahtumassa. Joulukuussa käyty kamppailu päättyi tappioon tuomariäänin (28–29, 28–29, 28–29).[23]

SaavutuksetMuokkaa

PotkunyrkkeilyMuokkaa

World Kickboxing Federation

  • 1999 WKBF Australian superraskaansarjan mestaruus

K-1

  • 2000 K-1 Oceania Grand Prix mestaruus
  • 2001 K-1 Oceania World Grand Prix mestaruus
  • 2001 K-1 World Grand Prix Repechage B mestaruus
  • 2001 K-1 World Grand Prix mestaruus
  • 2002 K-1 World Grand Prix: 3. sija

VapaaotteluMuokkaa

UFC

LähteetMuokkaa

  1. Mark Hunt MMA-Core Viitattu 29.6.2016 (englanniksi)
  2. a b c d e f Hunt, Mark & McKelvey, Ben: Born to Fight. Hachette Australia, 2015. (englanniksi)
  3. K-1 Oceania Grand Prix 2000 k-1sport.de Viitattu 29.6.2016 (englanniksi)
  4. K-1 World Grand Prix 2000 in Nagoya k-1sport.de Viitattu 29.6.2016 (englanniksi)
  5. K-1 Oceania Grand Prix 2001 in Melbourne k-1sport.de Viitattu 29.6.2016 (englanniksi)
  6. K-1 World Grand Prix 2001 in Melbourne k-1sport.de Viitattu 13.7.2016 (englanniksi)
  7. K-1 New Zealand Grand Prix 2001 k-1sport.de Viitattu 13.7.2016 (englanniksi)
  8. K-1 World Grand Prix 2001 in Fukuoka k-1sport.de Viitattu 14.7.2016 (englanniksi)
  9. K-1 WORLD GRAND PRIX 2001 FINAL k-1sport.de Viitattu 14.7.2016 (englanniksi)
  10. Mark Hunt v John Wyborn boxrec.com Viitattu 23.11.2020 (englanniksi)
  11. Joe Askew v Mark Hunt boxrec.com Viitattu 23.11.2020 (englanniksi)
  12. UFC bans Mark Hunt footage for Paul Gallen fight promotion as fighter slams drug use and pay structure dailytelegraph.com.au 31.10.2020 Viitattu 23.11.2020 (englanniksi)
  13. Mark Hunt on Return Against Paul Gallen, Israel Adesanya, UFC Lawsuit, Fight Future, Dana White! podchaser.com 19.11.2020 Viitattu 23.11.2020 (englanniksi)
  14. Boxing: Paul Gallen beats Mark Hunt in brutal bout, Tim Tszyu dominates Bowyn Morgan with rapid knockout nzherald.co.nz 16.12.2020 Viitattu 17.12.2020 (englanniksi)
  15. Dana White 'Proud' That Mark Hunt Turned Down Payoff to Fight in UFC mmafighting.com 25.9.2011 Viitattu 5.10.2016 (englanniksi)
  16. Werdum vs. Hunt Results: Winner, Recap and Analysis from UFC 180 bleacherreport.com 16.11.2014 Viitattu 5.5.2017 (englanniksi)
  17. UFC Fight Night 65 post-fight facts: Stipe Miocic's 361 total strikes set UFC record mmajunkie.com 10.5.2015 (englanniksi)
  18. UFC-jättiä epäillään dopingista, hävinnyt vastustaja raivoissaan: "V***n huijari" iltalehti.fi. Viitattu 11.6.2017.
  19. UFC 209 results: Alistair Overeem faceplants Mark Hunt in third mmafighting.com 4.3.2017 1.7.2020 (englanniksi)
  20. UFC Fight Night 110 bonuses: Finishes by Ben Nguyen, Dan Hooker earn them $50K mmafighting.com 11.6.2017 1.7.2020 (englanniksi)
  21. UFC 221's Mark Hunt to leave UFC after finishing contract: 'I haven't had a good run' mmafighting.com 9.2.2018 2.7.2020 (englanniksi)
  22. UFC 221 results: Curtis Blaydes dominates Mark Hunt for biggest win of career mmafighting.com 10.2.2018 2.7.2020 (englanniksi)
  23. UFC Adelaide results: Justin Willis earns methodical victory over Mark Hunt mmafighting.com 2.12.2018 2.7.2020 (englanniksi)