Avaa päävalikko
Marita Viitasalo Kuusankoskella maaliskuussa 1987.

Varpu Marita Hannele Viitasalo-Pohjola (s. 13. joulukuuta 1948 Mäntyharju) on suomalainen pianisti ja lehtori.[1] Tasavallan presidentti myönsi hänelle marraskuussa 2006 Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin.

Viitasalon isä oli kuoronjohtaja ja Ullavan kuvataiteen ja musiikin viikon taiteellinen johtaja Väinö Viitasalo. Marita Viitasalon sisar on huilutaiteilija Eeva Viitasalo-Korolainen, ja suuri osa muustakin perheestä on musiikkialalla tai harrastaa musiikkia.

Viitasalo suoritti diplomin Sibelius-Akatemiasta 1972. Hän suoritti loppututkinnon Accademia di Santa Ceciliassa Roomassa ja opiskeli Dieter Weberin johdolla Wienissä Hochschule für Musik und Darstellende Kunst, jossa hän suoritti diplomin 1976. Hän on saavuttanut kolmannen sijan Maj Lind -pianokilpailussa 1968. Hän opettaa pianonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja on vuodesta 1989 Espoon pianoviikon taiteellinen johtaja.

Viitasalo on pitänyt eri puolilla maailmaa omia konsertteja ja tehnyt paljon yhteistyötä Soile Isokosken kanssa. Vuonna 1986 hän perusti Trio Finlandia, jonka kanssa hän on kiertänyt Euroopassa, Amerikassa ja Aasiassa. Klassisen ohjelmiston lisäksi trio on esittänyt suomalaista nykymusiikkia. Hän on tehnyt soololevyjä, muun muassa Sibeliusta, ja levytyksiä myös esimerkiksi Soile Isokosken kanssa.

Marita Viitasalon puoliso on laulaja (barytoni) ja konserttitoimiston johtaja, merkonomi Pekka Kalervo Pohjola (s. 14. elokuuta 1944 Pori).

LähteetMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Virtamo, Keijo (toim.): Otavan musiikkitieto. Otava 1997, Helsinki. ISBN 951-1-14518-5.
  • Iltasoitto, s. 83, 95. Kuhmon Kamarimusiikki/Kuhmon Musiikkiyhdistys ry, Kuhmo. Päätoim. Seppo Kimanen. 2001.

ViitteetMuokkaa

  1. Haapakoski, Martti – Heino, Anni – Huttunen, Matti – Lampila, Hannu-Ilari – Maasalo, Katri: Suomen musiikin historia: Esittävä säveltaide, s. 288–289. Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-23564-4.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kuusisaari, Harri: Duo: Soile Isokoski ja Marita Viitasalo. Minerva, 2007.

Aiheesta muuallaMuokkaa