Marianne von Werefkin

Marianne von Werefkin syntyjään Marianne Vladimirovna Verevkina , venäjäksi Мариа́нна Влади́мировна Верёвкина (29. elokuuta / 10. syyskuuta 1860 Tula, Venäjän keisarikunta - 6. helmikuuta 1938 Ascona Sveitsi) oli Venäjällä syntynyt, Saksassa ja Sveitsissä asunut ekspressiivinen taidemaalari.

Marianne von Werefkin Omakuva matruusipuserossa, vuodelta 1893, Fondazione Marianne Werefkin, Ascona

Elämänvaiheita

Tulevan taidemaalarin vanhemmat olivat vanhaa ja varakasta venäläistä aatelia. Isä oli upseeri ja palkkioksi palveluksistaan tsaari Aleksanteri II oli lahjoittanut hänelle maatilan Liettuasta. Perhe vietti siellä kesänsä ja siellä Marianne von Werefkin aloitti maalaamisen.

Huomattuaan tyttärensä lahjat vanhemmat hankkivat hänelle yksityisten taideopettajan. Vuonna 1880 hän pääsi Ilja Repinin oppilaaksi ja oli tämän opissa kymmenen vuotta. Opetus katkesi vuonna 1888 hetkeksi kun von Werefkin ampui metsästysretkellä itseään vahingossa käteen. Vuonna 1892 Werefkin tapasi Repinin kautta taidemaalari Alexei Jawlenskyn ja jakoivat samoja taiteellisia näkemyksiä. Ystävyys kesti vuosia ja he vaikuttivat monipuolisesti toistensa uraan. Tässä vaiheessa Werfkin alkoi saada jo mainetta muotokuvien maalarina.

Vuosi 1896 oli merkittä Werefkinin elämässä. Hän muutti yhdessä Jawlenskyn kanssa Müncheniin ja hänen isänsä kuoli. Isän eläkettä voitiin nyt maksaa tyttärelle, sillä ehdolla, että tämä ei mene naimisiin. Tämän vuoksi hän torjui kosinnan. Münchenissä Werefkin ja Jawlensky ottivat osaa kaupungin vilkaaseen taide-elämään ja opiskelivat ja asuivat yhdessä. Kotonaan he pitivät salonkia, joka sai nimen Pyhän Luukkaan veljeskunta ja Wassily Kandinsky oli sen vakiovieraita.

Werefkinin ja Jawlenskyn elämään Saksassa liittyy myös tragedia. Jawlenskyn oletetaan käyttäneen kotiapulaista seksuaalisesti hyväkseen ja tämän seurauksena olisi ollut lapsi, jonka pariskunta kasvatti omanaan. Werefkin alkoi pitää päiväkirjaa ranskaksi, jossa käsitteli sisäisiä tuntojaan. Vuodet 1903- 1905 Werefkin ja Jawlensky viettivät Ranskassa.

Saksaan palattuuaan vuonna 1905 Werefkin alkoi tauon jälkeen maalata. Tuolloin syntyivät ensimmäiset ekspressionistiset työt. Vuonna 1908 Jawlensky ja Werefkin muuttivat yhdessä Gabriele Münterin kanssa Münchenin ulkopuolelle pieneen maalaistaloon. Heidän keskustelunsa ja yhteinen maalaamisensa loi pohjaa uudelle abstraktille taiteelle. Yhdessä Franz Macin ja August Marcin kanssa he perustivat NKVM-yhdistyksen, joka tunnetaan nykyään paremmin nimellä Der Blaue Reiter. Ryhmää pidetään ekspressionismin perustajina.

Ensimmäinen maailmansota alkoi vuonna 1914. Werefkin ja Jawlensky muuttivat Sveitsiin. Siellä he asettuivat Asconaan ja heille tuli 30 yhteisen vuoden jälkeen ero. Jawlensky muutti Saksaan. Venäjän vallankumouksen jälkeen Werefkin menetti eläkkeensä ja toimeentulo vaikeutui. Niukkuudesta huolimatta hän jatkoi maalaamista ja mainosjulisteiden tekeminen toi tuloja. Lisäksi hän sai rahaa ystäviltään. Viimeisinä vuosinaan hän lahjoitti paljon töitään Asconan kaupungille.

Valikoituja teoksia

• 
  Teatterissa I, vuodelta 1906.
• 
  Syksy, koulu, noin vuodelta 1907.
• 
  Luistelijat vuodelta 1911.
• 
  Fantastinen yö, vuodelta 1917.
• 
  Perhe vuodelta 1922.