Der Blaue Reiter

Der Blaue Reiter (suom. sininen ratsastaja) oli saksalaisten ekspressionististen taiteilijoiden ryhmä. Sen perustivat Franz Marc ja Wassily Kandinsky 1911 sen jälkeen kun he irtautuivat Kandinskyn 1909 perustamasta ryhmästä Die neue Künstlervereinigung. Ryhmän nimi juontuu Kandinskyn saman nimisestä maalauksesta ja hänen ja Marcin 1909 julkaisemasta kalenterista.[1] Kandinskyn intohimona oli sininen väri ja Marc oli kiinnostunut hevosista. Ryhmässä oli mukana myös August Macke.

Der Blaue Reiter Almanach, julkaisun kansi, 1912.

Ryhmän taide oli jo kehittymässä abstraktimmaksi, kun ensimmäinen maailmansota syttyi ja katkaisi ryhmän toiminnan.[1]

Ryhmä piti merkittävimmät näyttelynsä Münchenissä 1912 ja 1913, joihin osallistui myös muita kuin saksalaisia taiteilijoita, muun muassa Robert Delaunay, Vladimir ja David Burljuk, säveltäjä Arnold Schönberg, Georges Braque, Lyonel Feininger, Roger de la Fresnaye, Kazimir Malevitš, Pablo Picasso, Henri Rousseau ja Maurice de Vlaminck. Eräs osallistujista oli Paul Klee.

Ryhmän julkaisu oli nimeltään Der Blaue Reiter Almanach. Venäläinen muusikko ja säveltäjä Thomas de Hartmann, kirjoitti julkaisuun vuonna 1912 artikkelin ‘On Anarchy in Music.’ Ryhmän ohjelma perustui:

  • primitivismiin, käsitteellisesti älyllisenä mutta vaistonvaraisesti sovellettuna
  • lasten taiteen soveltamiseen inspiraation lähteenä
  • abstrakteihin muotoihin
  • viivan ja värin symbolisiin ja psykologisiin ominaisuuksiin

Ryhmän hajotti vuonna 1914 ensimmäinen maailmansota, jossa Franz Marc ja August Macke kuolivat rintamalla. Kandinsky muutti Neuvostoliittoon, mutta palasi vuonna 1921 opettamaan Bauhausiin.

Blaue ReitereitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b "Der Blaue Reiter". Otavan Iso tietosanakirja, osa 1, palsta 1302. Helsinki: Otava 1965.

Aiheesta muuallaMuokkaa