Marian Kukiel

Marian Włodzimierz Kukiel (tunnettu myös pseudonyymeillä Marek Kąkol ja Stach Zawierucha, 15. toukokuuta 1885 Dąbrowa Tarnowska – 15. elokuuta 1972 Lontoo, Iso-Britannia) oli puolalainen kenraali, sotahistorioitsija ja poliittinen aktivisti.

Puolalaisia kenraaleita - vasemmalta oikealla - Marian Kukiel (puolustusministeri), Kazimierz Sosnkowski (ylipäällikkö) ja Stanisław Kopański (yleisesikunnan päällikkö) Lontoossa 1944.

Kukiel taisteli puolalaisissa legioonissa ensimmäisessä maailmansodassa. Hän oli Puolan yleisesikunnan kenraalikunnan osasto III:n apulaisjohtaja vuosina 1919-1920 ja osallistui Puolan-Venäjän sotaan 1919-1921. Hänestä tuli 51. rykmentin 20. prikaatin komentaja 1920 ja samalla kenraalikunnan historiallisen toimiston johtaja. Hän komensi 13. divisioonaa 1923-25 mutta erosi Józef Piłsudskin toukokuun vallankumouksen jälkeen. Vuodesta 1927 hän toimi sotahistorian professorina Jagiellonian yliopistossa ja hänestä tuli Puolan akatemian jäsen 1932. Hän toimi Czartoryskin museon johtajana Krakovassa 1930-1939.

Vuonna 1939 hän otti osaa Lvovin puolustukseen. Hän toimi Puolan pakolaishallituksen varasotaministerinä 1939-40 Lontoossa ja Puolan 1. joukkojen komentajana 1940-42. Vuodesta 1943 hän oli pakolaishallituksen sotaministeri ja sodan jälkeen hän toimi Puolan pakolaisyliopiston professorina 1945-1973 sekä Puolan historiainstituutin johtajana Lontoossa. Hän oli Sikorski-instituutin jäsen Lontoossa 1951-1966.

Julkaisuja

• Dzieje wojska polskiego w dobie napoleońskiej 1795-1815 (t. 1-2 1918-20)
• Zarys historii wojskowości w Polsce (t. 1-2 1921, julk. in 1949)
• Wojna roku 1812 (t. 1-2 1937)
• Dzieje Polski porozbiorowej 1795-1921 (1961)