Avaa päävalikko

Margareta Högman (16. marraskuuta 1786, Pohjois-Ii3. maaliskuuta 1849, Joutsa) oli Itä-Hämeessä ja Etelä-Savon länsiosassa vaikuttaneen kristillisen herätysliikkeen, nk. ystäväliikkeen, hengellinen johtaja ja keskushahmo 1810-luvulta alkaen kuolemaansa saakka. Hänen isänsä oli seppä Jaakko Högman.

Ystäväliikeen uskonkäsitys oli sisäistä elämää ja elämän pyhitystä viljelevää rakastavaa kristillisyyttä, joka sai ulospäin suuntautuvia diakonisia, kulttuurisia ja sivistyksellisiä muotoja. Siihen, että liikkeessä luotettiin "sanaan" ja sen itse lukemiseen, Matthias Akiander – 1800-luvun uskonnollisten liikkeiden ensimmäinen historioitsija – näkee olennaisesti perustuvan ystäväliikkeen erityisen hengen ja toiminnan eetoksen. Akianderin mukaan liikkeeseen kuuluneet ahkeroivat sekä sisällisessä että ulkonaisessa ”siisteydessä ja hiljaisuudessa, ei sillä mitään ansaitaksensa, vaan Jumalan sanassansa käskemisen ja kristillisen ihmisen velvollisuuden vuoksi". Ystäväliikkeen käytäntöön kuuluivat säännölliset rukoushetket, elämäntapojen siisteys ja raittius, luku- ja kirjoitustaidon vaaliminen, sairaiden, köyhien ja ahdistuneiden auttaminen, sielun- ja mielen hoito. Ystäväliike joutui määrittämään uskonkäsitystään suhteessa muihin ajan herätysliikkeisiin, etenkin Paavo Ruotsalaisen herännäisyyteen ja Henrik Renqvistin rukoilevaisuuteen – ja haastetuksi myös pitkiin herännäisoikeudenkäynteihin. Margareta Högmanin kirjoittamaksi mainittua arkkivirttä O Jumalan Karitza (1831/1834) painettiin 1800-luvun kuluessa lukuisia kertoja eri versioina.

”Puron lailla, joka kuivia partaitansa kostuttaen virtaa kohinatta eteenpäin, tämä liike on kaikessa rauhassa tyydyttänyt hätääntyneiden sielujen hengellistä janoa. Muut seudut ovat sen sisäistä elämää tuskin huomanneetkaan.” (Matthias Akiander, 1863)

TuotantoaMuokkaa

  • O Jumalan Karitza (1834) – arkkivirsi

MuutaMuokkaa

Joutsan hautausmaalla on Margareta Högmanin hautamuistomerkki (1930).

Aiheesta muuallaMuokkaa