Margaret Lindsay Huggins
Margaret Lindsay, Lady Huggins (14. elokuuta 1848 Dublin – 24. maaliskuuta 1915 Lontoo) oli Irlantilais-Englantilainen tutkija ja tähtitieteilijä. Hän oli spektroskopian alan pioneeri miehensä William Hugginsin kanssa. He kirjoittivat yhdessä kirjan the Atlas of Representative Stellar Spectra (1899).[1][2]
Hugginsin ollessa kahdeksanvuotias vuonna 1857 hänen äitinsä kuoli ja hänen isänsä meni uudelleen naimisiin, jolloin hän jäi isoksi osaksi aikaa yksin. Häntä opetettiin kotona ja hän kävi sisäoppilaitosta Brightonissa.[1][2] Hänen kiinnostuksensa astronomiaan johtui hänen isoisästään, Robert Murraystä, joka oli varakas pankkivityöntekijä. Hugginsin isoisä opetti hänelle tähdistöt, ja hän alkoi opiskella taivasta kotitekoisilla välineillä.[2]
Hän rakensi spektroskoopin saatuaan inspiraatiota tähtitiedeartikkeleista Good Words -lehdessä. Hänen kiinnostuksensa ja osaamisensa skeptroskopiassa johti hänen tapaamiseensa William Hugginsin, joka oli hänen isänsä ikäinen, kanssa. He menivät naimisiin vuonna 1875. Huggins oli erittäin tärkeässä roolissa miehensä valokuvaustutkimuksen käynnistämisessä. Hän vaikuttaisi olleen suurelta osin vastuussa siitä, että he alkoivat käyttää valokuvausta datankeräämiseen.[1][2]
He käyttivät uusia gelatiini valokuvauslevyjä teleskoopin ja spektrografin kanssa havainnoidakseen vetyviivoja (Balmer viivoja) Vega (α Lyrae) tähden spektrissä. Kuivavalokuvalevyprosessilla he kuvasivat Tebbutt-komeetan spektrin vuonna 1881. He löysivät myös nebulan spektristä kaksi mysteeristä viivaa, jotka eivät vastanneet minkään tunnetun maassa olevan aineen spetriviivaa. Margaret Lindsay Huggins. Vasta vuonna 1927 amerikkalainen tähtitieteilijä Ira S. Bowen tajusi, että emissioviivat olivat syntyneet yksin- ja kaksinkertaisesti ionisoituneen hapen ja yksinkertaisesti ionsitoituneen typen kielletyillä siirtymillä .[2]
Hugginsit myös tutkivat hiljattain löydettyjen Wolf-Rayet-tähtien spektrejä ilman, että tulivat mihinkään varmoihin lopputuloksiin. Vuonna 1892 he tutkivat nova T Aurigaen spektriä. Hugginsit kiinnostuivat myös radioaktiivisuudesta ja yrittivät kehittää tapoja havaita radioaktiivista säteilyä spektroskopian avulla. Heidän työnsä eri radioaktiivisten aineiden spektreistä oli heidän viimeinen julkaistu tutkimuksensa. Vuosien 1889 ja 1905 välillä he julkaisivat neljätoista artikkelia.[2]
Vuonna 1890 Huggins oli yksi neljästä naisesta, jotka valittiin vasta perustetun British Astronomical Societyn neuvostoon. Vaikka hän ei sukupuolensa takia saanut liittyä Royal Astronomical Societyn jäseneksi, sai hän järjestöön kunniajäsenyyden vuonna 1903. Vuonna 1897 William Huggins lyötiin ritariksi kuningatar Victorian juhlavuonna. Margaret Huggins oli tuolloin ainoa kunnialistalla mainittu nainen.[2]
Huggins oli hyvin kiinnotunut naisten koulutuksesta ja lahjoitti havaintopäiväkirjoja sekä tiedevälineitä naisten collegelle, Wellesley Collegelle. Hän oli myös pätevä taiteilija ja innokas muusikko.[2]
Hän kuoli pitkän ja vaikean sairauden jälkeen kotonaan Lontoosa 24. maaliskuuta vuonna 1915.
Margaret Hugginsin ja hänen miehensä julkaisuissa heidät oli molemmat merkitty kirjoittajiksi. Vuonna 1917 pariskunnalle valmistui muistomekki St Paulin katedraaliin Lontooseen. Muistomerkissä Hugginsia kuvaillaan miehensä kanssatyöntekijänä eikä esimerkiksi assistenttina.[2] Tämä on merkittävää, sillä historiallisesti naiset eivät aina ole saaneet kunniaa tekemästään työstä tieteen eteen.[3][4]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c Huggins, Margaret Lindsay askaboutireland.ie. Viitattu 6.4.2024.
- ↑ a b c d e f g h i Lunney, Linde ja Leaney, Enda: Huggins, Margaret Lindsay Dictionary of Irish Biography. Viitattu 6.4.2024.
- ↑ Lamm, Lisa: The Matilda Effect: How Women Are Becoming Invisible in Science lostwomenofscience.org. 3.10.2023. Viitattu 6.4.2024.
- ↑ Women in Science Receive Less Credit for Their Contributions nyu.edu. 22.6.2022. Viitattu 6.4.2024.