Maitovalas

(Ohjattu sivulta Maitovalaat)
Tämä artikkeli kertoo valaslajista, sanan ”beluga” muita merkityksiä on lueteltu erillisellä täsmennyssivulla.
Maitovalas
Belugawhale MMC.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Silmälläpidettävä [1]
Silmälläpidettävä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Valaat Cetacea
Alalahko: Hammasvalaat Odontoceti
Heimo: Sarvivalaat Monodontidae
Suku: Maitovalaat
Delphinapterus
Lacépède, 1804
Laji: leucas
Kaksiosainen nimi
Delphinapterus leucas
(Pallas, 1776)
Levinneisyyskartta
Maitovalaan levinneisyys
Maitovalaan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Maitovalas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Maitovalas Commonsissa
Maitovalaan koko suhteessa ihmiseen.

Maitovalas eli beluga[2] (Delphinapterus leucas) on toinen sarvivalaiden heimon kahdesta lajista, ja sukunsa ainoa.

Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut, että maitovalaan suomenkieliseksi nimeksi vaihdettaisiin beluga.[3]

Sisällysluettelo

UlkonäköMuokkaa

Maitovalas on keskikokoinen valas, se kasvaa 4–6-metriseksi ja painaa 1–1,3 tonnia. Useimmat yksilöt jäävät kuitenkin vain kolmen metrin mittaisiksi.[4] Sillä on suhteellisen lyhyt kuono ja vähän hampaita. Ylä- ja alaleuassa on kummallakin puolella 8–10 vahvaa, lyhyttä, kartion muotoista hammasta. Valaan selkäevä on surkastunut miltei pois näkyvistä, ja rintaevätkin ovat suhteellisen pienet. Sillä on selkeästi erottuvassa kaulassaan hyvin joustavat selkänikamat ja niskalihakset, jonka ansiosta se kykenee kääntelemään päätään liikuttamatta koko kehoaan, toisin kuin esimerkiksi pullokuonodelfiini. Vaikka täysikasvuinen maitovalas onkin valkoinen, poikanen on syntyessään maksanruskea ja muuttuu kasvaessaan tummanharmaaksi. Valkoisen värinsä se saa viimeistään noin kuusivuotiaana.[5]

LevinneisyysMuokkaa

Maitovalaita tavataan pääasiassa Pohjoisella jäämerellä, joskus kuitenkin lämpimilläkin vesillä, Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Japanin edustalla.[1] Ne voivat toisinaan nousta jokiinkin.[4]

Maitovalaita on vieraillut useita kertoja myös Suomen aluevesillä, sekä Suomen- että Pohjanlahdessa.[4] Kirjattuja havaintoja on 1860-luvulta lähtien sekä yksinäisistä valaista että usean yksilön parvista. Toistaiseksi viimeisin Suomen vesillä poikennut maitovalas nähtiin Perämerellä, Hailuodon edustalla kesällä 1986.[5]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on arvioinut maitovalaan lajina silmälläpidettäväksi.[1] Alaskan Cook Inletissä elävä populaatio on kuitenkin äärimmäisen uhanalainen.[6]

ElintavatMuokkaa

KäyttäytyminenMuokkaa

Maitovalaat ovat laumaeläimiä. Naaraiden parvissa on tyypillisesti kymmenkunta jäsentä: johtava vanha emovalas eli matriarkka ja sen eri ikäisiä jälkeläisiä. Urokset elävät usein omissa 3–15-päisissä ryhmissään.[5]

Maitovalasta kutsutaan joskus ”merten kanarialinnuksi” sen erikoisen ja monipuolisen ääntelyn vuoksi. Ääntely on hyvin voimakasta ja kuuluu vedenpinnan yläpuolellekin. Valaiden keskinäisen kommunikoinnin lisäksi ääniä käytetään kaikuluotaamiseen ja jäässä olevien hengitysreikien etsimiseen. Myös pelkkä maitovalaan hengitys aiheuttaa visertävän äänen.[4][5]

RavintoMuokkaa

Maitovalaat syövät ennen kaikkea kalaa, mutta myös erilaisia meren selkärangattomia. Ne saalistavat yleensä rannikkovesissä.[5]

LisääntyminenMuokkaa

Maitovalasnaaras synnyttää huhtikuun tienoilla.[4] Poikanen on syntyessään tumma ja saa aikuisiän vaalean värinsä vasta muutaman vuoden ikäisenä[5].

Maitovalaan ja sarvivalaan on todettu voivan risteytyä keskenään luonnonoloissakin.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Jefferson, T.A., Karkzmarski, L., Laidre, K., O’Corry-Crowe, G., Reeves, R., Rojas-Bracho, L., Secchi, E., Slooten, E., Smith, B.D., Wang, J.Y. & Zhou, K.: Delphinapterus leucas IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.7.2014. (englanniksi)
  2. Nisäkäsnimistö Koivu.luomus.fi. Viitattu 26.10.2016.
  3. Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008 Selite = vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi. Viitattu 11.2.2017.Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 11.2.2017.
  4. a b c d e Nuorteva, Pekka & Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 114. Porvoo: WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  5. a b c d e f Haukkovaara, Olli: Suomen ja pohjoisen Itämeren valaat 7.4.1997. Nisäkäsverkko-postituslista ja uutisryhmä. Viitattu 6.1.2011.
  6. Delphinapterus leucas (Cook Inlet subpopulation) IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa