Mahé Drysdale
Alexander Mahé Owens Drysdale (s. 19. marraskuuta 1978 Melbourne, Australia) on uusiseelantilainen soutaja. Hän on yksikkösoudun kaksinkertainen olympiavoittaja ja viisinkertainen maailmanmestari.[1]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
h.JPG) Mahé Drysdale | |||
Maa:  Uusi-Seelanti
| |||
| Miesten soutu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | Yksikkö | |
| Kultaa |
Rio 2016 | Yksikkö | |
 Pronssia |
Peking 2008 | Yksikkö | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Gifu 2005 | Yksikkö | |
| Kultaa |
Eton 2006 | Yksikkö | |
| Kultaa |
München 2007 | Yksikkö | |
| Kultaa |
Poznań 2009 | Yksikkö | |
| Kultaa |
Bled 2011 | Yksikkö | |
 Hopeaa |
Karapiro 2010 | Yksikkö | |
| Hopeaa |
Amsterdam 2014 | Yksikkö | |
| Hopeaa |
Aiguebelette 2015 | Yksikkö | |
Drysdale kuului Uuden-Seelannin perämiehettömään neloseen, joka sijoittui 11:nneksi Milanon MM-kilpailuissa 2003 ja viidenneksi Ateenan olympialaisissa 2004.[1] Hän loukkaantui pahasti alkuvuodesta 2005 vesihiihtäjän törmättyä harjoituksissa päin hänen selkäänsä, eikä kyennyt tuon jälkeen liikkumaan kolmeen päivään. Viisi kuukautta myöhemmin hän voitti yksikön maailmanmestaruuden Gifussa.[2] Hän voitti yksikön maailmanmestaruuden myös Etonissa 2006 ja Münchenissä 2007.[1]
Drysdale toimi Uuden-Seelannin lipunkantajana Pekingin olympialaisissa 2008.[1] Hän sairasti ennen kilpailua vatsataudin, minkä johdosta hänen painonsa putosi viisi kiloa.[3] Drysdale johti olympiafinaalia vielä 500 metriä ennen maalia, mutta jäi lopulta Olaf Tuften ja Ondřej Synekin jälkeen kolmanneksi.[4] Poznańin MM-kilpailuissa 2009 hän voitti jälleen yksikkösoudun maailmanmestaruuden. Karapiron MM-kilpailuissa 2010 hän sai hopeaa.[1]
Drysdale voitti yksikkösoudun maailmanmestaruuden jälleen Bledissä 2011.[1] Hän voitti yksiköiden olympiakultaa Lontoossa 2012 runsaan puolentoista sekunnin erolla Ondřej Synekiin.[5] Hän sai Synekin jälkeen MM-hopeaa Amsterdamissa 2014 ja Aiguebelettessa 2015.[1]
Drysdale voitti yksikkösoudun olympiakultaa toistamiseen Rio de Janeirossa 2016. Hän kukisti toiseksi sijoittuneen kroatialaisen Damir Martinin maalikamerakuvan perusteella molempien saatua sadasosalleen saman ajan.[6]
Drysdale on voittanut yksikön maailmancupin kilpailun Poznańissa 2006, 2008 ja 2016, Luzernissa 2007, 2009, 2014, 2015 ja 2016, Münchenissä 2009, Hampurissa 2011, Aiguebelettessa 2014 ja Varesessa 2015. Hän on pituudeltaan 201 cm.[1]
Drysdale avioitui vuonna 2013 soudun maailmanmestarin ja olympiamitalistin Juliette Haighin kanssa.[7] Heillä on kolme lasta.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Drysdale Mahe worldrowing.com. Arkistoitu 7.1.2021. Viitattu 22.8.2016. (englanniksi)
- ↑ Rowing: From numb to sensation nzherald.co.nz. 6.9.2005. Viitattu 31.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Rowing: Back from the brink and bound for glory nzherald.co.nz/. 16.8.2008. Viitattu 31.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Norjaan ja Bulgariaan soudun yksikkövoitot savonsanomat.fi. 16.8.2008. Viitattu 31.8.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ New Zealand triumph in Single Sculls london2012.com. 3.8.2012. Arkistoitu 16.8.2012. Viitattu 16.8.2012. (englanniksi)
- ↑ Soudussa jouduttiin turvautumaan maalikamerakuvaan – puolustava olympiavoittaja voitti niukimmalla mahdollisella erolla yle.fi. 13.8.2016. Viitattu 22.8.2016.
- ↑ Rowing pair about to become a triple NZ Herald. 19.4.2017. Viitattu 14.8.2021. (englanniksi)
- ↑ NZ Olympic Great Mahé Drysdale Retires Row2K. 10.6.2021. Viitattu 14.8.2021. (englanniksi)
1900: Hermann Barrelet | 1904: Frank Greer | 1906: Gaston Delaplane | 1908: Harry Blackstaffe | 1912: William Kinnear | 1920: John Kelly | 1924: Jack Beresford | 1928: Henry Pearce | 1932: Henry Pearce | 1936: Gustav Schäfer | 1948: Mervyn Wood | 1952: Juri Tjukalov | 1956: Vjatšeslav Ivanov | 1960: Vjatšeslav Ivanov | 1964: Vjatšeslav Ivanov | 1968: Henri Jan Wienese | 1972: Juri Malyšev | 1976: Pertti Karppinen | 1980: Pertti Karppinen | 1984: Pertti Karppinen | 1988: Thomas Lange | 1992: Thomas Lange | 1996: Xeno Müller | 2000: Rob Waddell | 2004: Olaf Tufte | 2008: Olaf Tufte | 2012: Mahé Drysdale | 2016: Mahé Drysdale | 2020: Stéfanos Ntoúskos