Maarit Hurmerinta

suomalainen laulaja ja muusikko

Maarit Helena Hurmerinta o.s. Äijö (s. 10. marraskuuta 1953 Helsinki)[1] on suomalainen laulaja ja muusikko. Hän käyttää taiteilijanimenään etunimeään Maarit.

Maarit Hurmerinta
Maarit Hurmerinta lokakuussa 2009.
Maarit Hurmerinta lokakuussa 2009.
Henkilötiedot
Koko nimi Maarit Helena Hurmerinta
Syntynyt 10. marraskuuta 1953 (ikä 67)
Helsinki
Ammatti
Puoliso Sami Hurmerinta
Lapset Janna Hurmerinta
Muusikko
Taiteilijanimi Maarit
Laulukielet suomi
Aktiivisena 1972–
Tyylilajit
Soittimet piano
Levy-yhtiöt
Aiheesta muualla
Kotisivut

Hän on avioliitossa muusikko Sami Hurmerinnan kanssa. Heillä on kaksi lasta: poika Samuli (s. 8. heinäkuuta 1975)[2] ja tytär Janna, joka on myös laulaja. Maarit Hurmerinnan isoisä oli italialainen muusikko Michele Orlando.[3]

UraMuokkaa

Maaritin ura lähti liikkeelle vuonna 1972 kellaribändin kanssa tehdystä demonauhoitteesta, jota tarjottiin Love Recordsille. Samana vuonna ilmestyi single Aamun tulo / Nyt olen tullut maailmaan. A-puoli oli laulajan oma sanoitus ja B-puoli käännösversio Carole Kingin klassikosta ”Home again”.

Vuonna 1973 Maarit osallistui Suomen euro­viisu­karsintoihin kappaleilla ”Ampukaa pianisti” ja ”Life is a jigsaw” ja samana vuonna ilmestyi ensimmäinen albumi Maarit, jolta löytyvät klassikot ”Laakson lilja”, ”Lainaa vain”, ”Laulu kuolleesta rakastetusta” ja ”Sua ehkä liikaa pomputin”. Ensimmäisellä pitkäsoitolla oli mukana nimekkäitä tekijöitä kuten tuottaja Otto Donner, muusikot Jim Pembroke, Albert Järvinen, Dave Lindholm ja sanoittajana Hector.

Vuonna 1974 Maaritille koottiin taustayhtyeeksi Afrikan tähti, jonka kitaristiksi liittyi Sami Hurmerinta. Pari avioitui vielä samana vuonna, ja yhteistyö on jatkunut siitä lähtien. Vuonna 1975 ilmestyi albumi Viis' pientä, jonka jälkeen Maarit jäi pariksi vuodeksi pois kuvioista saatuaan lapsen. Vuonna 1977 laulaja palasi estradeille ja esiintyi Sopotin laulufestivaaleilla ja OIRT-maiden välisissä sävellyskilpailuissa Bulgariassa.

Vuonna 1978 levy-yhtiöksi vaihtui Finnlevy ja ilmestyi ”Jäätelökesä”, joka on Maaritin suurimpia hittejä. Siivet saan -pitkäsoiton myynti saavutti kultalevyrajan ja samoin kävi seuraavalle albumille Nykyajan lapsi (1980), joka oli kokonaan Sami Hurmerinnan säveltämä, sovittama ja tuottama. Tässä vaiheessa Maarit teki enemmän töitä ahkerana taustalaulajana kuin soololaulajana. Viimeinen Finnlevyllä julkaistu albumi oli Elämän maku (1981). 1980-luvulla ilmestyi albumeja tasaiseen tahtiin, ja vuonna 1986 levy-yhtiöksi vaihtui CBS.

1990-luvulla Maarit levytti muun muassa Pyramidille ja Fazer Recordsille. Hän sai vuonna 1994 yhdessä Sami Hurmerinnan kanssa Vantaan kulttuuripalkinnon.[4] Vuonna 1998 hän esiintyi menestyksekkäästi konsertissaan Helsingissä kulttuurikeskus Stoassa. Konsertti taltioitiin sekä televisioon että live-levynä (Stoalive, 1999).

Vuonna 2002 ilmestyivät Metsäntyttö-albumi ja kokoelma nimeltään Laakson liljasta metsän tyttöön. Vuonna 2004 toteutui englanninkielinen jazz-projekti kun Warnerilta ilmestyi albumi Good Days, Bad Days. Warner julkaisi myös vuonna 2006 kokoelman 30 suosikkia – Maarit, mutta studioalbumi Nälkää ja rakkautta levytettiin EMI:lle.

Tapsan Tahdit -tapahtumassa heinäkuussa 2008 Maarit oli yksi viidestä Iskelmä-Finlandia-palkintoehdokkaasta. Palkinto meni Yö-yhtyeen Olli Lindholmille.

Vuonna 2010 Maarit esiintyi ensimmäisen luokan postimerkissä[5] Hän valittiin Helsingin Sanomien Suomen 100 parasta naista -listalle vuonna 2011.[6] Maarit oli mukana syksyllä 2013 televisiossa nähtävässä Vain elämää -ohjelman toisella kaudella.

Studioalbumi Miten elämästä kertoisin julkaistiin lokakuussa 2013.

DiskografiaMuokkaa

Studioalbumit

LähteetMuokkaa

  • Latva, Tony; Tuunainen, Petri: Iskelmän tähtitaivas: 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. Helsinki: WSOY, 2004

ViitteetMuokkaa

  1. Rantala, Risto & Pajala, Lasse & Strengell-Silainen, Ulla: Kuka kukin on 2007. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 9511206060.
  2. Leino, Annariikka: Maarit. Helsinki: Johnny Kniga Publishing, 2014. ISBN 9789510364277. Teoksen näköispainos Google-kirjat -sivustolla (viitattu 23.2.2015).
  3. Maarit Hurmerinta: Sukujuurten etsintä Italiasta vastatuulessa MTV Uutiset. 15.12.2011. MTV Oy. Viitattu 7.8.2019.
  4. Vantaan kulttuuripalkinto Vantaan kaupunki. Viitattu 2.7.2016.
  5. Suomalaistähdistä tehty lukuisia postimerkkejä – kuvat MTV Uutiset. 28.2.2013. Arkistoitu 29.10.2013. Viitattu 23.5.2013.
  6. Markkanen, Kristiina: HS valitsi Suomen 100 parasta naista Helsingin Sanomat. 6.3.2011. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 29.8.2011. ”Rockkuningatar, jonka biiseistä on tullut klassikkoja” Viitattu 22.3.2020.

Aiheesta muuallaMuokkaa

 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Maarit Hurmerinta.