Mätäsrikko

putkilokasvilaji

Mätäsrikko (Saxifraga cespitosa, myös S. groenlandica) on pienikokoinen rikkokasveihin kuuluva pohjoisten alueiden kasvi. Suomessa laji on tyypillinen vain maan pohjoisosissa ja on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa Oulun läänin eteläpuolella.[1]

Mätäsrikko
Mätäsrikko kuvattuna Huippuvuorilla.
Mätäsrikko kuvattuna Huippuvuorilla.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Suku: Lehtirikot Saxifraga
Laji: cespitosa
Kaksiosainen nimi

Saxifraga cespitosa
L.

Katso myös

  Mätäsrikko Wikispeciesissä
  Mätäsrikko Commonsissa

Ulkonäkö ja koko muokkaa

 
Mätäsrikko.

Nimensä mukaisesti mätäsrikko mätästää tiheästi. Kasvin varret ovat pystyjä ja 5–15 cm korkeita. Maanpinnan lähellä olevat ruusukelehdet ovat vastapuikeita, leveäruotisia, nystykarvaisia sekä 3–5-liuskaisia tai isohampaisia. Varsilehdet ovat tasasoukkia ja usein liuskattomia. Kaksineuvoinen kukka on väriltään valkoinen ja vihertäväsuoninen. Kukan verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Mätäsrikko kukkii Suomessa heinä-elokuussa.[2]

Mätäsrikko saattaa risteytyä samoilla kasvupaikoilla papelorikon (S. granulata) kanssa.[3]

Levinneisyys muokkaa

Mätäsrikko on tyypillinen laji Grönlannissa, Islannissa, Huippuvuorilla, Norjan ja Ruotsin vuoristoseuduilla sekä Kanadassa. Satunnaisemmin lajia tavataan lähinnä arktisella alueilla ja vuoristoseuduilla Suomesta itään läpi Venäjän Tyynellemerelle saakka, Alaskassa ja Kalliovuorten alueella.[3] Suomessa mätäsrikon suurimmat esiintymät ovat Enontekiön Kilpisjärvellä, Utsjoella ja Kuusamossa. Lajia on tavattu paikoin myös muualla Lapissa. Etelämpänä laji on hyvin harvinainen ja sitä on tavattu vain muutamalta paikalta Savosta ja Uudeltamaalta.[4]

Elinympäristö muokkaa

Mätäsrikko on kalkinsuosija. Lajia tavataan kalliohyllyillä ja kallionraoissa.[5]

Lähteet muokkaa

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Viitteet muokkaa

  1. ”Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella rauhoitetut putkilokasvit”, Rauhoitetut lajit luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997), s. 9. Helsinki : Ymparisto.fi. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.10.2019).
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 226, 228.
  3. a b Tuvbräcka (Saxifraga cespitosa L.) Den virtuella floran, Naturhistoriska riksmuseet. 23.9.2003. Viitattu 15.10.2019.
  4. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mätäsrikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 21.10.2009.
  5. Retkeilykasvio 1998, s. 228.

Aiheesta muualla muokkaa