Avaa päävalikko

Mäkrälä (myös Mäkrä)[1] eli Razdolje (ven. Раздо́лье) on maalaiskunta ja sen keskuskylä Leningradin alueen Käkisalmen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Pietarista pohjoiseen johtavan maantien varrella 70 kilometriä Käkisalmesta etelään. Kylässä on 1 300 ja kunnassa 1 500 asukasta (vuonna 2011)[2].

Mäkrälä
Раздолье, Razdolje
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna

Mäkrälä

Koordinaatit: 60°34′29″N, 30°9′25″E

Valtio Venäjä
Alue Leningradin alue
Piiri Käkisalmen piiri
Hallinto
 – Asutustyyppi kylä
 – Hallinnon tyyppi maalaiskunta
Väkiluku (2011) 1 500









Yö Orjansaaren kylässä (Krutaja Gora).
Mäkrälän kunta Käkisalmen piirin kartalla.

Maantiede ja asutusMuokkaa

Mäkrälän kunnan pinta-ala on 292,6 neliökilometriä. Se rajoittuu idässä Käkisalmen piirin Raudun (ven. Sosnovo), pohjoisessa Petäjärven (Petrovskoje) ja lännessä Punnuksen (Krasnoozjornoje) ja Valkjärven (Mitšurinskoje) kuntiin sekä etelässä Leningradin alueen Viipurin ja Seuloskoin piireihin.[3] Pinta-alasta 84,5 % on metsää ja 13,7 % maatalousmaata[4].

Kunnan alueella virtaavat Saijanjoki, Suontaanjoki (ven. Strannitsa) ja Valkiajoki (Belaja). Järviä ovat Ala- ja Ylä-Mustjärvi (Bolšoje ja Maloje Lugovoje), Heräjärvi (Žemtšužina), Koivulanjärvi (Medvedevskoje), Mäkräjärvi (Volynskoje), Nurmijärvi (Borisovskoje), Saarijärvi (Nižneje Posadskoje) ja Valkjärvi (Mitšurinskoje).[5] Hyötykaivannaisiin kuuluvat hiekka, sora, turve, sapropeeli ja mineraalivärit[3]. Alueella sijaitsee osa Väärämäenselän rauhoitusalueesta[6].

Keskuskylän lisäksi kuntaan kuuluu neljä kylää: Berežok (entiset Valkjärven Siparila ja Lemmettylä), Borisovo (ent. Valkjärven Nurmijärvi), Krutaja Gora (ent. Raudun Miitronmäki ja Orjansaari) ja Kutšerovo (ent. Valkjärven Veikkola)[3][7]. Alueella on 20 puutarhapalsta- ja huvila-aluetta. Lomanviettäjien määräksi arvioidaan 17 000 henkeä.[8]

HistoriaMuokkaa

Ennen talvi- ja jatkosota nykyisen Mäkrälän kunnan alue kuului pääosin Suomen Valkjärven kuntaan. Mäkrän eli Mäkrälän kylä sijaitsi silloisen Raudun kunnan puolella neljä kilometriä kirkonkylästä luoteeseen ja noin 12 kilometrin päässä valtakunnanrajasta. Sotien seurauksena alue luovutettiin Neuvostoliitolle, jossa se kuului aluksi Raudun (Sosnovon) ja vuodesta 1961 lähtien Käkisalmen piiriin. Nykyinen maalaiskunta muodostettiin vuoden 2006 alussa.

Vuonna 1944 alueelle perustettiin Mäkrälän, Nurmijärven ja Hiekkamäen sovhoosit, jotka vuonna 1952 yhdistettiin Razdoljen karjataloussovhoosiksi. Vuonna 1960 siihen liitettiin vielä Kutšerovon sovhoosi. Valtiontila muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1994.[9]

Liikenne, talous ja palvelutMuokkaa

Mäkrälän itäpuolitse kulkee Pietarin, Käkisalmen ja Sortavalan välinen rautatie sekä maantie A129. Lähimmät rautatieasemat ovat Raudussa ja Petäjärvellä.[10]

Kunnan pääelinkeino on maatalous. Tärkein tuotantolaitos on maidon ja lihan tuotantoon erikoistunut Razdoljen karjatila. Lisäksi on neljä yksityisviljelijää, 359 palstaviljelmää ja kalanviljelylaitos.[11] Lähes puolet työvoimasta käy töissä kunnan ulkopuolella, etupäässä Raudussa[12].

Keskuskylän palveluihin kuuluvat lastentarha, keskikoulu, kulttuuritalo, lääkintäasema, yleinen sauna, posti ja muutama kauppa[13].

Nähtävyydet ja matkailuMuokkaa

Valkjärven ja Nurmijärven rannoilla on arkeologisia löytöpaikkoja. Kulttuuriperintökohteisiin kuuluu kaksi neuvostosotilaiden hautapaikkaa.[14] Kunnan alueella sijaitsee neljä lomakylää sekä kalastus- ja metsästysmaja[15].

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 200. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2013).
  2. Materialy, s. 37.
  3. a b c Materialy, s. 15.
  4. Materialy, s. 31.
  5. Materialy, s. 16.
  6. Materialy, s. 22.
  7. Suomenkieliset nimet: Venäjän federaation paikannimiä. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 27.4.2013).
  8. Materialy, s. 41.
  9. Razdoljevskoje: Istoritšeskaja spravka razdolevskoe.spblenobl.ru. Viitattu 27.4.2012. (venäjäksi)
  10. Materialy, s. 46–47.
  11. Materialy, s. 35–36.
  12. Materialy, s. 38.
  13. Materialy, s. 39–40.
  14. Materialy, s. 26–27.
  15. Materialy, s. 42.

Aiheesta muuallaMuokkaa