Avaa päävalikko
Lyyli Erjakka 45-vuotis­taiteilija­juhlassaan vuonna 1947.

Lyyli Emilia Erjakka (ent. Eriksson, o.s. Lundvall;[1] 22. joulukuuta 1881 Pietari16. kesäkuuta 1957[2]) oli suomalainen näyttelijä, joka teki pitkän uran Tampereen Työväen Teatterissa sen perustamisesta vuodesta 1901 aina vuoteen 1949 saakka.[3] Pro Finlandia -mitali hänelle myönnettiin vuonna 1951.lähde?

UraMuokkaa

Erjakka tunnettiin vahvoista naisrooleistaan, joihin kuuluivat muun muassa Olavin äiti näytelmässä Laulu tulipunaisesta kukasta, Simsonin äiti Simson ja Delilassa, Daniel Hjortin Katri sekä vanha emäntä Niskavuoren naisissa.[3] Teatterityön ohella Erjakka esiintyi 1940-luvulla kahdessa Edvin Laineen ohjaamassa pitkässä elokuvassa, sekä jo vuonna 1927 valmistuneessa, mutta myöhemmin kadonneessa elokuvassa Ei auta itku markkinoilla.[2]

Hän oli mukana myös työväenliikkeen toiminnassa. Vuoden 1905 suurlakon aikana Erjakka valittiin yhdeksän muun työläisnaisen kanssa Tampereella valtaa pitäneeseen suurlakkokomiteaan.[4]

PerheMuokkaa

Erjakka avioitui vuonna 1916 näyttelijä Julius Wilhelm Erikssonin kanssa, mutta pariskunta erosi myöhemmin.[1] Heidän tyttärensä on kirjailija Helvi Erjakka.[5]

FilmografiaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b Aikalaiskirja 1934 Projekt Runeberg. Viitattu 22.11.2015.
  2. a b Lyyli Erjakka Elonetissä Viitattu 22.11.2015.
  3. a b Lyyli Erjakka (1881–1957). Teatterimuseo. Viitattu 22.11.2015.
  4. Suodenjoki, Sami & Peltola, Jarmo: Köyhä Suomen kansa katkoo kahleitansa. Luokka, liike ja yhteiskunta 1880–1918: Vasemmistolainen työväenliike Pirkanmaalla I, s. 99. Tampere: Tampere University Press, 2007. ISBN 978-951-44689-3-3. Teoksen verkkoversio.
  5. Kuka kukin on (Aikalaiskirja): Who's who in Finland 1954. Projekt Runeberg. Viitattu 22.11.2015.