Lyijylasitteet
Lyijylasitteet ovat nimensä mukaisesti lyijyä sisältäviä lasitteita, joita käytetään keramiikkaa valmistettaessa. Ne on nykyään suuressa osin korvattu alkali- ja boorilasitteilla lyijyn myrkyllisyyden vuoksi.
Prosessi muokkaa
Lyijylasitteita on käytetty etenkin terrakottaesineiden lasittamiseen, sillä se synnyttää kovan, kiiltävän ja vettä läpäisemättömän pinnan huokoiselle saviastialle. Se on ns. matalan polton lasite, joka ei tarvitse kuin n. 800 °C polttolämpötilan. Lyijylasitteessa juoksutteena toimii lyijyoksidi tai lyijysilikaatti. Lyijy alkaa haihtua yli 1000 °C, mutta vaikuttaa edelleen sulamiseen.[1]
Historia muokkaa
Lyijylasitteet on tunnettu antiikin ajoista lähtien. Roomalaiset käyttivät niitä öljylamppujen ja juoma-astioiden valmistuksessa.[2] Kiinassa valmistettiin Han-dynastian aikaan vihreäksi lasitettuja hautaesineitä, joissa lyijylasitteeseen lisättiin kuparioksidia värin synnyttämiseksi.[3] Myöhemmin Tang-dynastian aikaan lyijylasitusta käytettiin sancai-esineiden valmistuksessa; niissä oli yleensä kolmea väriä, (kellan)ruskeaa, vihreää ja kermanvalkoista.[4]
Keskiajan Euroopassa lyijylasitusta käytettiin hyvin yleisesti. 1400-luvulla lyijylasitteista kehitettiin Italiassa tinalasite, jota käytettiin majolika-esineiden valmistukseen. Se syrjäytti paljolti lyijylasituksen käytön hienossa keramiikassa. 1800-luvun Englannissa värikkäitä lyijylasitteita käytettiin paljon koriste-esineiden, tarjoiluastioiden ym. valmistuksessa[5].
Lähteet muokkaa
- ↑ Airi Hortling: LASITE JA LASITTAMINEN, s. 10-11. Taideteollinen korkeakoulu. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 18.8.2021).
- ↑ Victor Bryant: Ceramics in the Roman World ceramicstudies.me.uk. 2004. Viitattu 19.8.2021. (englanniksi)
- ↑ S.J. Vainker: Chinese Pottery and Porcelain, s. 42-44. British Museum Press, 1991. ISBN 9780714114705. (englanniksi)
- ↑ Vainker, s. 75
- ↑ Wolf Mankowitz, Reginald G. Haggar: The Concise Encyclopaedia of English Pottery and Porcelain, s. 138-139. , 1968. (englanniksi)