Luukääpä
Luukääpä (Antrodiella faginea) on Suomessa paikoittain esiintyvä kääpälaji. Se elää kaikenlaisissa metsissä maahan kaatuneissa rungoissa, jotka ovat jo muiden kääpälajien valmiiksi lahottamia. Isäntäpuita ovat raita, tuomi, haapa, euroopanpähkinäpensas ja harvoin myös muut lehtipuut. Luukääpää edeltäviä kääpälajeja ovat ainakin raidankääpä, kuhmukääpä, haavankääpä, ruskovuotikka ja kennokääpä, joiden kuolleiden ja ruskettuneiden itiöemien päällä luukääpä kasvaa.[1][2]
| Luukääpä | |
|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Elinvoimainen |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Steccherinaceae |
| Suku: | Sitkokäävät Antrodiella |
| Laji: | faginea |
| Kaksiosainen nimi | |
Luukäävän yksivuotinen ja 1-2 mm paksu itiöemä kasvaa alustanmyötäisesti, tosin joskus itiöemän reunaan kasvaa pieniä, vettyviä lakkeja. Lakillinen muoto voi muistuttaa sitkokääpää. Yksittäinen luukäävän itiöemä on vain sormenpainaman kokoinen, mutta useampi tällainen itiöemä voi sulautua yhteen. Reuna on kapea mutta selvä ja kiertyy itiöemän kuivuessa irti alustasta. Pillipinta on tuoreena valkoinen ja kellastuu kuivuessaan, kerätyn käävän pillien tyveen voi kehittyä punaharmaata sävyä. Säännöllisen pyöreitä pillejä on 5-8 millimetrillä. Pohjamalto on ohut mutta selvästi erottuva, väriltään valkoinen kun pillit ovat kermanvärisiä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 83-84. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.