Luhtakerttunen

lintulaji

Luhtakerttunen (Acrocephalus palustris) on keskikokoinen kerttusten heimoon kuuluva varpuslintu. Se elää lauhkeassa osassa Eurooppaa ja läntisessä Aasiassa. Luhtakerttunen on muuttolintu.

Luhtakerttunen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Elinvoimainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kerttuset Acrocephalidae
Suku: Ruokokerttuset Acrocephalus
Laji: palustris
Kaksiosainen nimi

Acrocephalus palustris
(Bechstein, 1798)

Katso myös

  Luhtakerttunen Wikispeciesissä
  Luhtakerttunen Commonsissa

Luhtakerttunen.
Äänitetty Italiassa.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Tuntomerkit

muokkaa

Linnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 13–15 cm. Luhtakerttunen on hieman suurempi kuin hyvin samannäköinen rytikerttunen. Yläpuolen väri on ruskea, kevätpuvussa aavistuksen vihertävä. Alapuoli on kellahtavan valkea. Nokka on pitkä ja terävä, vähän lyhyempi kuin rytikerttusen. Nuoret luhta- ja rytikerttuset ovat niin samannäköisiä, että varma määritys onnistuu usein vasta silloin, kun lintu on kädessä. Siipisulkien pituuksien ja kovertumien erot ovat tärkeitä tuntomerkkejä, samoin kynsien väri ja takavarpaan kynnen pituus. Paino on keskimäärin 11–12 g.

Laulu on luhtakerttusen paras tuntomerkki. Se on Suomen linnuston parhaimpia laulutaitureita. Laulu on erittäin kiihkeää, nopearytmistä ja pulppuilevaa. Siinä on runsaasti matkintoja eri lintulajeilta, joista suuri osa on kotoisin sen talvehtimisalueilta eteläisestä Afrikasta. Ääni on terävä naksahdus ”tsäk”, erilainen kuin rytikerttusen ”tret”.

Vanhin suomalainen rengastettu luhtakerttunen on ollut 6 vuotta 10 kuukautta 19 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 9 vuotta 1 kuukautta vanha lintu.[4]

Levinneisyys

muokkaa

Luhtakerttusen levinneisyysalue koostuu Keski- ja Itä-Euroopasta sekä osasta läntistä Keski-Aasiaa. Suomen ensimmäinen havainto on Helsingistä vuodelta 1944. Laji on lisääntynyt vahvasti, ja varsinkin 1970- ja 1980-luvuilla se laajensi asuinaluettaan nopeasti. Suomessa pesii 3 300 – 26 000 paria.[5] Luhtakerttunen muuttaa elokuussa eteläiseen Afrikkaan ja palaa sieltä toukokuun lopulta alkaen.

Lajin esiintymisalueen laajuus on 1–10 miljoonaa neliökilometriä, Euroopassa elää 6,4–14 miljoonaa yksilöä, ja lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö

muokkaa

Lajin elinympäristöjä ovat kaikenlaiset kosteikot: jokien, järvien ja merenlahtien pensaikkoiset ja ruoikkoiset rannat, valtaojien reheväkasvuiset penkat ja rantaluhtien nokkos- ja vattupuskat. Muuttoaikoina luhtakerttusta voidaan tavata myös karuilla meren saarilla.

Lisääntyminen

muokkaa
 
Luhtakerttusen munia.

Koiras valtaa reviirin heti saavuttuaan muuttomatkalta ja laulaa aktiivisesti etenkin hämärissä ja yöllä. Löydettyään naaraan laulu loppuu lähes tyystin. Naaraat saapuvat muutamia päiviä myöhemmin ja valittuaan koiraan ne ryhtyvät heti pesänrakennuspuuhiin. Pesä rakennetaan ruohonkorsien, usein mesiangervon, varaan noin puolen metrin korkeuteen. Munia on 4 tai 5. Naaras hautoo 12–14 vrk, ja poikaset kuoriutuvat lähes samanaikaisesti. Ne viipyvät pesässä vain 10–12 vrk, eivätkä osaa vielä kunnolla lentää jättäessään pesän. Emot huolehtivat niistä vielä 1–2 viikkoa.

Ravinto

muokkaa

Luhtakerttusen ravintoa ovat pienet hyönteiset, kuten perhostoukat, surviaissääsket, kärpäset ja kovakuoriaiset. Se syö myös hämähäkkejä ja marjoja.

Lähteet

muokkaa
  1. a b BirdLife International: Acrocephalus palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.12.2013. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Luhtakerttunen – Acrocephalus palustris Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  4. EURING
  5. Population status and trends at the EU and Member State levels, Acrocephalus palustris Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 25.1.2024. (englanniksi)

Aiheesta muualla

muokkaa