Ludvig XIII

Ludvig XIII Oikeudenmukainen (ransk. Louis XIII le Juste); (27. syyskuuta 1601 Fontainebleau'n linna, Ranskan kuningaskunta – 14. toukokuuta 1643 Saint-Germain-en-Laye'n linna) oli Ranskan kuningas vuosina 1610–1643 ja Navarran kuningas vuosina 1610–1620.

Ludvig XIII
Ranskan ja Navarran kuningas
Ranskan kuningas
Valtakausi	14. toukokuuta 1610 – 14. toukokuuta 1643
Kruunajaiset	17. lokakuuta 1610
Edeltäjä	Henrik IV
Seuraaja	Ludvig XIV
Sijaishallitsija	Maria de’ Medici (1610–1614)
Syntynyt	27. syyskuuta 1601 Fontainebleau, Ranska
Kuollut	14. toukokuuta 1643 (41 vuotta) Saint-Germain-en-Laye
Hautapaikka	Saint-Denis’n basilika
Puoliso	Anna Itävaltalainen
Lapset	Ludvig XIV Filip
Suku	Bourbon (kapetingi-dynastia)
Isä	Henrik IV
Äiti	Maria de’ Medici
Uskonto	roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Hän oli Ludvig XIV:n isä ja järjestyksessä toinen Bourbon-sukuinen kuningas.

Suku

Ludvigin vanhemmat olivat Ranskan kuningas Henrik IV ja tämän toinen puoliso kuningatar Maria de’ Medici.

Hänellä oli neljä sisarusta, joista hän oli vanhin. Sisar Elisabet Ranskalainen (1602–1644) oli Espanjan kuningatar, Christine de Bourbon (1606–1663) oli Savoijin herttuatar, nuorempi veli Gaston (1608–1660) oli Orléansin herttua ja nuorin sisar Henrietta Maria (1609–1669) oli Englannin kuningatar ja Kaarle I:n puoliso.

Kuningas

Ludvig XIII:sta tuli Ranskan kuningas 9-vuotiaana isänsä Henrik IV:n kuoltua toukokuussa 1610. Henrik IV oli lopettanut uskonsodat ja saanut rauhan aikaiseksi Ranskassa, joten hänen kuolemansa salamurhattuna oli kova kolaus Ranskan kuningashuoneelle. Rauhattomuudet ja sisäiset epävakaudet alkoivat uudelleen. Aina vuoteen 1614 Ranskaa hallitsi sijaishallitsijana Ludvigin äiti Maria de’ Medici, joka oli itserakas hallitsija ja monien suosikkiensa, etenkin Concino Concinin, markiisi d'Ancren (1589–1617) vaikutuksen alainen. Maria de’ Medici ei suostunut luovuttamaan hallitsemista silloisen käytännön mukaan täysi-ikäiselle eli 13-vuotiaalle Ludvigille, mutta vuonna 1617 Ludvig otti vallan itselleen ja murhautti Concinin.

Kuningas otti suosikikseen pääfalkonieeri Charles d'Albertin, Luynesin herttuan (1578–1621), josta tuli pian hallitseva hahmo hänen neuvostossaan. Ludvig karkotti äitinsä Bloisin linnaan, ja vuosina 1619–1620 tämä nostatti kaksi epäonnistunutta kapinaa. Vaikka kuninkaan pääneuvonantaja Armand de Richelieu (ei vielä kardinaali) sovitteli äidin ja pojan välisiä suhteita elokuussa 1620, Ludvigin ja leskikuningatar Maria de' Medicin välinen suhde säilyi pohjimmiltaan vihamielisenä.

Joulukuussa 1621 hugenotit kapinoivat Etelä-Ranskassa. Ludvig osallistui sotatoimiin keväällä 1622 ja valloitti joukkoineen useita hugenottien linnoituksia ennen kuin solmi aselevon kapinallisten kanssa lokakuussa 1622. Syyskuussa Richelieusta oli tullut kardinaali. Ludvig ei edelleenkään luottanut Richelieuhun tämän aiemman yhteistyön Maria de' Medicin kanssa tähden, mutta alkoi luottaa kardinaalin poliittiseen harkintaan. Vuonna 1624 hän teki Richelieusta pääministerinsä.

Katolisen Ludvigin aikana jatkuivat sodat katolisten ja protestanttien eli hugenottien välillä. Vuonna 1624 kuninkaallisen neuvoston johtoon nousi kardinaali Richelieu, joka toimi vuoteen 1642 asti hänen pääministerinään. Richelieu oli nerokas poliitikko ja hän otti Ranskan hallitsemisen omiin käsiinsä.

Ludvig XIII, Ranskan kuningas, Philippe de Champaigne 1635

Ludvigin hallituskauden pääpiirteenä oli Richelieun dominoima Ranska. Ludvig ei ollut taitava hallitsija, hän oli henkisesti epävakaa ja hänellä oli huono terveys. Siksi häntä ja myös Richelieuta vastaan tehtiin salaliittoja, joiden päämääränä oli hänen nuoremman veljensä Gastonin, Orléansin herttuan nousu valtaistuimelle ja Richelieun syökseminen vallasta. Richelieu oli mahtava valtiomies, ja hänen kukistamisekseen pyydettiin apua valtion ulkopuolelta, mikä ei kuitenkaan onnistunut. Ludvig XIII:n vastustajiin kuuluivat muun muassa hänen veljensä Gaston ja puolisonsa Anna Itävaltalainen, joten Ludvig tarvitsi kiperästi Richelieun apua asemansa puolustamisessa. Richelieun ansiosta, joka puolusti vankasti absolutismia, Ludvig XIII oli Ranskan alkavan itsevaltiuden eli absolutismin ensimmäinen hallitsija.

Ludvig piiritti protestanttien tärkeää satamaa La Rochellea vuosina 1627–1628 ja soti Espanjaa vastaan vuosina 1635–1642.

Avioliitto ja lapset

Ludvig kihlattiin poliittisessa, huhtikuussa 1615 järjestetyssä kaksoisavioliitossa (jossa hänen sisarensa Elisabet Ranskalainen naitettin tulevalle Filip IV:lle) Habsburg-suvun prinsessa Anna Itävaltalaisen, Espanjan kuninkaan Filip III:n tyttären kanssa, joka oli hänen pikkuserkkunsa. He avioituivat 24. marraskuuta 1615. Heidän avioliittonsa ei ollut onnellinen, he vihasivat toisiaan silmittömästi ja elivät suurimman osan ajastaan erillään ja olivat kauan lapsettomia. Neljän vuosina 1619-1631 kuolleina syntyneiden lasten jälkeen, Anna synnytti 23 avioliittovuoden jälkeen ensimmäisen eloon jääneen lapsen. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi toinen poika.

1. Ludvig XIV (1638–1715)
2. Filip I, Orléansin herttua (1640–1701)

Perintö

Ludvig XIII:llä oli koko elämänsä huono terveys. Hän kuoli tuberkuloosiin heti Richelieun jälkeen vuonna 1643. Kerrotaan, että hänelle tehdyn ruumiinavauksen yhteydessä todettiin erään sairauden vieneen häneltä kyvyn saada lapsia ja tällöin nousi kohu Ludvig XIV:n oikeasta biologisesta isästä. Väitetään myös, että Filipin isä olisi ollut oikeasti kardinaali Mazarin, tämä avioitui Ludvigin kuoltua salaa leskikuningatar Anna Itävaltalaisen kanssa.

Ludvig XIII:n kuoltua leskikuningatar Annasta tuli viisivuotiaan Ludvig XIV:n sijaishallitsija yhdessä kardinaali Mazarinin kanssa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ludvig XIII Wikimedia Commonsissa