Lubok (ven. лубо́к, ukr. лубковий ) eli niinipuupiirros on vanha venäläinen painokuva, jonka aiheina voi olla kansansatu, uskonto, politiikka tai usein yksinkertaisesti talonpoikien keskuuteen jaettavat laulut tai tanssit. Tavallisesti värikkäitä lubok-vedoksia tehtiin 1600-luvun puolivälistä ensimmäiseen maailmansotaan asti. Lubokeissa kuvat on usein koottu arkin molemmille reunoille ja keskellä on suuri keskuskuva. Teksti kulkee kuvien alla ja puhekuplissa. Pietari Suuri on usein toistuva aihe. Lubokeja on huomattava kokoelma Helsingin yliopiston kirjastossa. Halpoina kansanpainoksina tehdyt kuvat innostivat venäläisiä avantgardetaiteilijoita 1900-luvun alussa, kuten Mihail Larionovia ja Natalja Gontšarovaa. Erityisen tunnettuja ovat Gontšarovan Tulilintu-lavastussuunnitelmat. Karkea ja pelkistävä tyyli vetosi muun muassa uusprimitivisteihin ja kubofuturisteihin.[1][2][3]

Lubok oli yhtä hyvin ukrainalainen ilmiö.[4] Termiä käytetään myös näennäis-etnografisista kiertävien teatterien esityksistä. 1800-luvun lopulla lubok-teattereita oli noin 70. Teattereita oli vielä NEP-kauteen asti. Berezil-teatteri hyödynsi lubokia satiireissaan.[5]

Lubokeja muokkaa

Lubok-vaikutteista modernismia muokkaa

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja. Otava 2000, s. 244.
  2. Herbert Read: The Thames and Hudson Dictionary of Art and Artists. 1985, s. 204.
  3. Kaukoranta, Heikki & Kemppinen, Jukka: Sarjakuvat, s. 27. Otava, 1982. ISBN 951-1-06710-9.
  4. Viktoriia Voloshenko: “Public Images of Sentiment” for Peasants: Lubok Pictures in The Context of Ukrainian Cultural Experience East European Historical Bulletin (pdf) (englanniksi)
  5. Lubok theater Internet Encyclopedia of Ukraine. 1993. Viitattu 30.4.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa