Louis Daguerre

ranskalainen taiteilija ja keksijä

Louis-Jacques-Mandé Daguerre (18. marraskuuta 1787 Cormeilles-en-Parisis, Ranska10. heinäkuuta 1851 Bry-sur-Marne, Ranska) oli ranskalainen taiteilija ja keksijä, joka tunnetaan parhaiten kehittämästään valokuvausmenetelmästä, dagerrotypiasta. Hän aloitti valokuvauksen tutkimisen 1820-luvun puolivälissä ja teki muutaman vuoden yhteistyötä Nicéphore Niépcen kanssa. Dagerrotypian Daguerre kehitti vasta Niépcen kuoleman jälkeen. Hän myi keksintönsä oikeudet Ranskan tiedeakatemialle. Daguerre kehitti urallaan lisäksi muun muassa dioraamoja.

Louis Daguerre
Jean-Baptiste Sabatier-Blot, Louis Daguerren muotokuva, 1844. Daguerresta otettu dagerrotypia.
Jean-Baptiste Sabatier-Blot, Louis Daguerren muotokuva, 1844. Daguerresta otettu dagerrotypia.
Henkilötiedot
Syntynyt18. marraskuuta 1787
Cormeilles-en-Parisis, Ranska
Kuollut10. heinäkuuta 1851 (63 vuotta)
Bry-sur-Marne, Ranska
Ammatti taiteilija, keksijä
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Nuoruus muokkaa

 
Louis Daguerre, Sumun ja lumen vaikutus nähtynä raunioituneen goottilaisen pylväikön läpi, 1826.

Louis-Jacques-Mandé Daguerre syntyi vuonna 1787 Cormeilles-en-Parisis’ssa. Hänen varhaiselämästään ja koulutuksestaan tiedetään vain vähän, mutta työuransa hän aloitti veronkerääjänä. Hän siirtyi kuitenkin pian arkkitehdin oppipojaksi ja 16-vuotiaana aloitti kohtausmaalarina ja lavastajana. Daguerre toimi vuosina 1819–1822 lavastajana Pariisin oopperassa, jonne hän maalasi valtavia taustakulisseja ja suunnitteli valaistuksia. Tuona aikana Daguerre teki ensimmäiset keksintönsä kehittäessään dioraamoja. Ystävänsä Charles Marie Boutonin kanssa hän maalasi valtavia kuvia kuuluisista tapahtumista läpikuultavalle paperille. Tämän jälkeen hän sijoitti kuvan ympärille valoja, joiden avulla pystyi luomaan esimerkiksi säätilanmuutoksia ja vuorokaudenvaihtelua. Daguerre suunnitteli kohtauksia, joissa oli lisäksi mukana näyttelijöitä ja musiikkia.[1]

Daguerren tekemät dioraamat olivat suuritöisiä, ja hän alkoi siksi miettiä, voisiko tapahtumia toistaa tarkasti jollakin muulla tavalla.[1] Daguerre oli 1820-luvun puolivälistä etsinyt tapoja tallettaa camera obscuran kuvaa. Hän aloitti vuonna 1829 yhteistyön Nicéphore Niépcen kanssa. Tämä oli pyrkinyt ratkaisemaan valon ja kemian avulla pysyvien kuvien valmistamista. Hän oli jo saavuttanutkin alkeellisia tuloksia vuonna 1826. Daguerre ja Niépce eivät olleet vielä löytäneet käytännölistä ratkaisua vuonna 1833, jolloin Niépce kuoli.[2]

Dagerrotypian kehittäminen muokkaa

 
Louis Daguerre, Taiteilijan ateljee, 1837. Daguerren ottama kuva työpöydästä lienee ensimmäinen säilynyt dagerrotypia.[3]

Niépcen poika Isidore auttoi Daguerrea isänsä kuoleman jälkeen. Pari vuotta myöhemmin Daguerre keksi, miten valokuvauslevyille pystyi paremmin elohopean avulla tallettamaan kuvia. Historioitsijat eivät tiedä tarkalleen, miten Daguerre keksi elohopean merkityksen, mutta tunnetun tarinan mukaan kaapissa rikkoutuneesta lämpömittarista höyrystynyt elohopea olisi saanut aikaan kuvia levyille. Daguerren kuvanvalmistusmenetelmä oli moniosainen. Ensin hän otti kuparilevyn, päällysti sen hopealla ja käsitteli sitä jodihöyryllä, mikä sai aikaan valolle herkän hopeajodidin muodostumisen. Sitten hän otti kuvan, antoi valotetun levyn altistua kuumalle elohopeahöyrylle ja lopuksi käsitteli kuvan suolalla.[4]

Daguerre oli vasta vuonna 1838 valmis esittelemään uutta keksintöään valituille taiteilijoille ja tieteilijöille. Hänen tavoitteenaan oli löytää sijoittajia. Tähtitieteilijä ja valtiomies François Arago oli Daguerren tunnetuimpia tukijoita sekä Ranskan tiedeakatemiassa että edustajainhuoneessa. Daguerre esitti keksintönsä 7. tammikuuta 1839 tiedeakatemiassa.[2] Arago esitti pian tämän jälkeen Ranskan hallitukselle keksinnön oikeuden hankkimista ja sen antamista yleiseen käyttöön taiteen ja tieteen tukemiseksi. Hallitus asetti 15. kesäkuuta taiteilija Paul Delarochen johtaman komission tutkimaan Aragon ehdotusta. Komissio tuki ehdotusta yksimielisesti.[5]

Ranskan tiedeakatemia hankki oikeudet dagerrotypiaan, ja palkkioksi Daguerre sai kunnialegioonan arvomerkin ja 6 000 frangin vuotuisen eläkemaksun. Daguerre palasi tämän jälkeen maalaustaiteen pariin. Hän jäi pitkälle eläkkeelle ja kuoli Bry-sur-Marnessa vuonna 1851.[6]

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. a b Inventors and Inventions, s. 392.
  2. a b Daniel.
  3. McCarthy, Erin: 8 Important Daguerreotype Photos 19.8.2013. Mental Floss. Viitattu 5.11.2013. (englanniksi)
  4. Inventors and Inventions, s. 394–395.
  5. Inventors and Inventions, s. 396.
  6. Inventors and Inventions, s. 398.

Aiheesta muualla muokkaa