Lisinopriili
| |
| |
Lisinopriili
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2S)-1-[(2S)-6-amino-2-[[(1S)-1-karboksi-3-fenyylipropyyli]amino]heksanoyyli]pyrrolidiini-2-karboksyylihappo | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | C09 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C21H31N3O5 |
| Moolimassa | 405,488 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Liukoisuus veteen | 97 g/l [1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | 25–30 %[2] |
| Proteiinisitoutuminen | 25 %[2] |
| Metabolia | Ei metaboloidu |
| Puoliintumisaika | 12 h[3] |
| Ekskreetio | Virtsan mukana[3] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | Oraalinen |
Lisinopriili (C21H31N3O5) on peptidomimeetteihin kuuluva eli peptidien toimintaa matkiva orgaaninen yhdiste. Yhdiste kuuluu niin kutsuttuihin ACE-estäjiin ja sitä käytetään lääkkeenä korkean verenpaineen ja sydämen vajaatoiminnan hoidossa.
Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet muokkaa
Huoneenlämpötilassa lisinopriili on valkoista tai hieman kellertävää kiteistä jauhetta. Yhdiste liukenee hyvin veteen ja heikommin orgaanisiin liuottimiin kuten metanoliin ja etanoliin. Lisinopriili on optisesti aktiivinen ja sen ominaiskiertokyky vesiliuoksessa on –96°.[1]
Vaikutusmekanismi ja käyttökohteet muokkaa
Poiketen useista muista angiotensiinikonvertaasin estäjistä lisinopriili ei ole aihiolääke vaan sillä on hyvä biosaatavuus ja se imeytyy hyvin myös suun kautta otettavana tablettina.[1][3][4] Yhdiste inhiboi angiotensiinikonvertaasin toimintaa, mikä laskee verenpainetta kahdella mekanismilla. Angiotensiinikonvertaasi hajottaa angiotensiinin lyhyemmiksi verisuonia supistaviksi peptideiksi. Angiotensiinin hajoamisen estyessä verenpaine laskee. Angiotensiinikonvertaasi hajottaa myös bradykiniiniä, jolla on verisuonia laajentava ja siten verenpainetta laskeva vaikutus.[5]
Lisinopriili tuotiin markkinoille vuonna 1988.[6] Lääkeainetta käytetään alentamaan verenpainetta muun muassa diabetestä tai sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla. Sitä voidaan käyttää yhdessä muidenkin verenpainetta laskevien lääkkeiden kuten diureettien kanssa.[5]
Haittavaikutukset muokkaa
Lisinopriilin aiheuttamia tyypillisiä haittavaikutuksia voivat olla kuiva yskä, väsymys, pääkipu, huonovointisuus, masentunut mieliala ja kutina tai lievä ihottuma.[7]
Synteesi muokkaa
Lisinopriilisynteesin lähtöaine on trifluoriasetyyliruojattu lysiini, joka reagoi fosgeenin kanssa muodostaen syklisen happoanhydridijohdannaisen. Tämä happoanhydridijohdannainen reagoi proliinin kanssa muodostaen amidin. Muodostuvan lysyyliproliinin aminoryhmä reagoi pelkistävällä aminoinnilla etyyli-2-okso-4-fenyylibutanoaatin ketoryhmän kanssa ja pelkistimenä reaktiossa käytetään vetyä ja Raney-nikkeliä. Lisinopriilin synteesin viimeinen vaihe on trifluoriasetyyliryhmän hydrolyysi emäksisissä olosuhteissa.[6][4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 942–943. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ a b David A. Williams, William O. Foye, Thomas L. Lemke: Foye's principles of medicinal chemistry, s. 757. Lippincott Williams & Wilkins, 2012. ISBN 99781609133450. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2014). (englanniksi)
- ↑ a b c Pauli Ylitalo: 36. Verenpainetaudin, angina pectoriksen ja sydämen vajaatoiminnan lääkehoito Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 22.10.2023.
- ↑ a b Douglas Scott Johnson, Jie Jack Li: The art of drug synthesis, s. 14–15. Wiley-Interscience, 2007. ISBN 978-0-471-75215-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.9.2014). (englanniksi)
- ↑ a b Lisinopril DrugBank. Viitattu 8.9.2014. (englanniksi)
- ↑ a b Axel Kleemann: Cardiovascular Drugs, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2008. Viitattu 8.9.2014
- ↑ Lisinopril Drugs.com. The American Society of Health-System Pharmacists. Viitattu 8.9.2014. (englanniksi)