Liekokääpä
Liekokääpä (Gloeophyllum protractum) on Suomessa tavattava pohjoinen kääpälaji, joka elää vanhoissa metsissä (mäntykankailta) ja hyötyy metsäpaloista. Liekokääpä tarvitsee kasvualustakseen kauan kuolleena ollutta puuta, harvoin sitä tavataan myös rakennusten hirsistä. Isäntäpuu mänty, hyvin harvoin kuusi tai haapa.[1][2]
| Liekokääpä | |
|---|---|
 Vanha liekokäävän itiöemä. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Gloeophyllales |
| Heimo: | Gloeophyllaceae |
| Suku: | Aidaskäävät Gloeophyllum |
| Laji: | protractum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Liekokäävän itiöemä on monivuotinen ja tyypiltään pileaattinen, säteittäisen hyllymäinen. Nuoren (pehmeän) käävän itiöemä vaihtelee väriltään okrankeltaisesta oranssinpunaiseen ja kanelinruskeaan, vanhemmat käävät ovat kovia, väriltään mustatyvisiä, harmaita ja lyijynkiiltoisia. Alapinta on keltainen tai punertavanruskea. Pillit ovat pyöreitä tai hieman pitkulaisia ja niitä 1 millimetrillä. Malto on vaaleanruskea ja hieman säikeinen. Liekokäävän kokonaispaksuus on 5-10 mm. Kasvuvaiheessa oleva kääpä tuoksuu tuoreena heikosti anikselle.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 172-173. Helsinki: Norrlinia, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0.