Leo Ryan
Leo Joseph Ryan Jr. (5. toukokuuta 1925 – 18. marraskuuta 1978) oli yhdysvaltalainen poliitikko demokraattisesta puolueesta. Hän toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä Kaliforniasta vuodesta 1973 kuolemaansa saakka.
| Leo Ryan | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Kalifornian 11. vaalipiiristä |
|
| Edeltäjä | Pete McCloskey |
| Seuraaja | William Royer |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. toukokuuta 1925 Lincoln, Nebraska, Yhdysvallat |
| Kuollut | 18. marraskuuta 1978 (53 vuotta) Port Kaituma, Guyana |
| Lapset | 5 |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
Varhainen elämä muokkaa
Ryan oli syntyjään Lincolnista Nebraskasta. Nuoruudessaan hän asui myös Illinois'n, New Yorkin, Wisconsinin ja Massachusettsin osavaltioissa. Hän valmistui Campion Jesuit High Schoolista vuonna 1943 ja aloitti samana vuonna Yhdysvaltain laivastossa saatuaan laivastokoulutuksen Bates Collegesta. Hän toimi laivastossa sukellusvenemiehenä vuoteen 1946.
Ryan opiskeli Creighton Universityssa Nebraskassa ja suoritti Bachelor of Arts -tutkinnon vuonna 1949 ja Master of Science -tutkinnon vuonna 1951. Myöhemmin hän asettui Kaliforniaan, opetti historiaa Capucino High Schoolissa ja toimi South San Franciscon kaupunginvaltuutettuna vuosina 1956–1962.
Poliittinen ura muokkaa
Vuonna 1962 Ryan valittiin Etelä- San Franciscon pormestariksi. Hän oli pormestarina alle vuoden, hänet valittiin samana vuonna Kalifornian edustajainhuoneen jäseneksi vaalipiiristä numero 27. Hän oli pyrkinyt osavaltion edustajainhuoneeseen jo vuoden 1958 vaaleissa, vaalipiiristä numero 25, mutta hävisi silloin vaalit Louis Francisille. Ryan valittiin jatkokaudella neljissä vaaleissa, viimeisen kerran vuonna 1970.
Vuoden 1972 vaaleissa Ryan valittiin Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäseneksi Kalifornian vaalipiiristä numero 11. Ryan sai äänistä 60,4 prosenttia ja republikaaninen vastaehdokas Charles E. Chase 37 prosenttia. Hän aloitti edustajainhuoneessa vuoden 1973 alussa. Hänet valittiin jatkokaudelle kolmissa vaaleissa. 1974 Ryan sai 75,8 prosenttia äänistä ja Brainard G. Merdinger 21,3 prosenttia, 1976 61,1 prosenttia ja Bob Jones 35,4 prosenttia ja 1978 60,5 prosenttia, kun republikaanien Dave Welch sai 35,6 prosenttia äänistä.
Kuolema muokkaa
Ryan lähti marraskuussa 1978 Guyanaan tutkimaan viidakossa sijaitsevan Jonestownin yhteisön tilannetta, kun julkisuudessa oli esiintynyt tietoja Jim Jonesin johtaman Kansan Temppeli -lahkon sisäisistä ihmisoikeusloukkauksista. Ryanin mukana Guyanaan matkusti muun muassa lahkon jäsenten sukulaisia, lehtimiehiä ja NBC:n televisioryhmä. Ryhmä saapui Guyanan pääkaupunkiin Georgetowniin 14. marraskuuta ja kolme päivää myöhemmin osa heistä pääsi Jonestowniin.
Ryanin seurue ja Jonestownista pois halunneiden lahkolaisten ryhmä joutui 18. marraskuuta väijytykseen Port Kaituman lentokentällä. Viisi ihmistä kuoli, Ryan, kolme toimittajaa ja yksi Jonestownista pois halunnut Kansan Temppelin jäsen. Myöhemmin samana päivänä Jonestownissa tehtiin joukkoitsemurha, jossa kuoli yli 900 Kansan Temppelin jäsentä. Ryan on James M. Hindsin ohella ainoa kesken virkakautensa surmattu Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen.
Kunnianosoituksia muokkaa
Tasan viisi vuotta Ryanin kuoleman jälkeen hänelle myönnettiin Kongressin kultamitali.[1]
Vuonna 2005 Foster Cityssä Kaliforniassa sijaitseva Central Park -puisto nimettiin uudelleen Leo J. Ryan Memorial Parkiksi. Vuonna 1984 liittovaltion viraston National Archives and Records Administrationin (NARA) vuonna 1973 avattu rakennus San Brunossa Kaliforniassa nimettiin Leo J. Ryan Federal Buildingiksi.
Hänen mukaansa on nimetty säätiö Leo J. Ryan Education Foundation, joka jakaa vuosittain Leo J. Ryan Awardin. Palkintoa on jaettu vuodesta 1981. Säätiö tunnettiin alun perin nimellä Cult Info ja se muutti nimensä nykyiseen muotoon vuonna 1999.
Lähteet muokkaa
- ↑ Biography: Leo Joseph Ryan Jonestown. PBS. Viitattu 21.11.2016.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Leo Ryan Wikimedia Commonsissa
