Lenny Kravitz
Leonard Albert "Lenny" Kravitz (s. 26. toukokuuta 1964 New York) on yhdysvaltalainen Grammy-palkittu musiikintekijä. Hänen retrotyylisen rockin, popin, funkin ja joskus jopa teknon yhdistelmästä koostuvan musiikkinsa vaikutteina ovat olleet esimerkiksi Jimi Hendrix ja John Lennon.
| Lenny Kravitz | |
|---|---|
 Lenny Kravitz 2013 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. toukokuuta 1964 |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Lenny Kravitz |
| Tyylilajit | rock, pop, funk, soul, tekno |
| Soittimet | bassokitara, huuliharppu, kitara, piano, kosketinsoitin, lyömäsoitin ja sitar |
| Levy-yhtiöt | Virgin Records |
| Aiheesta muualla | |
| lennykravitz.com | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Nuoruus ja perhe
muokkaaLenny Kravitz syntyi New Yorkissa 1964. Hänen äitinsä on afroamerikkalainen näyttelijä Roxie Roker. Hänen isänsä on puolestaan juutalainen television uutistuottaja Sy Kravitz. Lenny Kravitz kasvoi New Yorkissa kahdella asuinalueella. Hänen vanhempansa asuivat Manhattanin Upper East Sidella ja hänen isovanhempansa Brooklynin Bedford-Stuyvesantissa. Kravitz kuvasi muistelmissaan itseään ”mustaksi ja valkoiseksi, juutalaiseksi ja kristityksi, manhattinilaiseksi ja brooklyniläiseksi”.[1]
Sy Kravitz toimi myös jazzpromoottorina ja tunsi muun muassa Ella Fitzgeraldin, Duke Ellingtonin ja Miles Davisin. Lennykin pääsi näkemään jo nuorena musiikkialaa läheltä. Hänen viisivuotissyntymäpäivänsä vietettiin Manhattanin Rainbow Roomissa, missä Ellingtonin yhtye lauloi hänelle kappaleen ”Paljon onnea vaan”.[1]
Perhe muutti Los Angelesiin 1974, kun Roxie Roker oli saanut osan tilannekomediasta Jeffersonit. Lenny Kravitz alkoi 11-vuotiaana polttaa marijuanaa ja innostui muun muassa Led Zeppelinin, Kissin ja Steely Danin musiikista. Myöhemmin hänen vaikuttajakseen tuli myös Prince.[1] Kravitz lauloi jonkun aikaa Kalifornian lasten kuorossa, ja hän kävi Beverly Hills High Schoolin musiikkilinjaa. Hän valmistui high schoolista 1982.[2]
Kravitzilla on aina ollut huono suhde isäänsä, ja hän lähti siksi high schoolin jälkeen kotoa. Hän vuokrasi Ford Pinton, jossa hän myös asui jonkin aikaa.[1][2] Kravitz yritti päästä musiikkialalle pseudonyymillä Romeo Blue, ja hän äänittikin Henry Hirschin kanssa demon New Jerseyn Hobokenissa. Kravitz tapasi pian sen jälkeen New Yorkissa näyttelijä Lisa Bonet’n.[3] He rakastuivat ja menivät pikavauhtia naimisiin marraskuussa 1987 Las Vegasissa. Heidän tyttärensä Zoë syntyi seuraavana vuonna.[2]
Ura
muokkaaKravitz teki tammikuussa 1989 levytyssopimuksen Virgin Recordsin kanssa. Hänen debyttialbuminsa Let Love Rule ilmestyi syyskuussa. Hän oli sillä vaihtanut esiintymisnimensä Romeo Bluesta takaisin Kravitziin.[3] Albumi menestyi kohtalaisesti, mutta vasta vuoden 1990 yhteistyö Madonnan kanssa nosti Kravitzin yleiseen tietoisuuteen.[2] Kravitz oli tuottamassa ja kirjoittamassa Madonnan provokatiivista ja aistillista singleä ”Justify My Love”, joka nousi listaykköseksi. Kravitz tuotti 1991 myös Vanessa Paradisin albumin Vanessa Paradis, jolla hän myös soitti ja oli kirjoittamassa useampaa kappaletta.[3]
Kravitzin ja Bonet’n ero vaikutti Kravitzin kakkoslevyyn Mama Said (1991). Sen single ”It Ain’t Over ’til It’s Over” ylsi Billboard Hot 100 -listalla toiseksi, ja kappaleella ”Always on the Run” soitti Guns N’ Rosesin Slash. Kravitz itse pääsi mukaan Mick Jaggerin ja David Bowien albumeille ja oli mukana kirjoittamassa Aerosmithin Get a Grip -albumia.[3]
Kravitzin kolmas albumi Are You Gonna Go My Way toi hänen musiikkinsa valtavirtaan, ja sen nimikkokappale palkittiin MTV Video Music Awards -gaalassa.[3][2] Kravitzin neljäs albumi Circus ei menestynyt edellisten veroisesti, eikä sen single ”Rock and Roll Is Dead” yltänyt Billboardin singlelistan 40 parhaan joukkoon. Circus. Kravitz toi viidennelle albumilleen 5 electronica-vaikutteita. Se ei alkuun saanut kovinkaan erityistä huomiota, mutta neljännestä singlestä ”Fly Away” tuli suosittu vuoden 1999 alussa.[3] Samana vuonna Kravitz palkittiin kappaleesta ensimmäisellä Grammyllään. Toisen palkintonsa hän sai seuraavana vuonna cover-kappaleesta ”American Woman”, jonka oli alkujaan levyttänyt kanadalainen rockyhtye The Guess Who.[1]
Kravitzin kokoelma-albumi Greatest Hits julkaistiin vuonna 2000, ja se ylsi Billboard 200 -listalla toiseksi.[1] Albumille tehty uusi kappale ”Again” toi Kravitzille kolmannen Grammyn.[3] Kravitzin neljäs Grammy palkittiin kuudennen albumin Lenny (2001) singlestä ”Dig In”.[1]
Kravitz julkaisi internetissä 2003 kappaleen ”We Want Peace”, jossa hän protestoi hyökkäystä Irakiin. Kravitzin albumi Baptism (2004) käsittelee hänen uudestaan syttynyttä innostusta musiikintekemiseen. Hänen seuraavat albuminsa olivat It is Time for a Love Revolution (2008) ja Black and White America (2011).[2]
Kravitz sai ensimmäisen elokuvaroolinsa draamasta Precious (2009). Sen jälkeen hänellä oli pieni osa Nälkäpelissä (2012). Kravitzin seuraavia elokuvia olivat The Butler (2013) ja Nälkäpelin jatko-osa Vihan liekit (2013).[2]
Kravitz julkaisi kymmenennen studioalbuminsa oman levy-yhtiönsä Roxie Recordsin kautta. Strut ilmestyi 2014. Sen jälkeen Kravitz piti neljä vuoden tauon, ja hänen seuraava albuminsa Raise Vibration julkaistiin 2018. Se on yhteiskunnallisesti kantaaottava, ja sen teemoja ovat poliittinen erimielisyys ja rasismi sekä positiivisuus vaikeissa olosuhteissa. Albumin singlellä ”Low” on postuumina vierailijana Michael Jackson.[3]
Kravitz lähti 2019 kiertueelle ja oli 2022 mukana komediassa Shotgun Wedding. Kravitz teki kappaleen ”Road to Freedom” elokuvaan Rustin, joka kertoo ihmisoikeusaktivisti Bayard Rustinista. Kappale oli ehdolla muun muassa parhaan kappaleen Golden Globeen. Kravitzin seuraava studioalbumi Blue Electric Light ilmestyi 2024.[3]
Kravitz on esiintynyt Suomessa 4. heinäkuuta 2005 Helsingissä, 7. ja 8. kesäkuuta 2008 Helsingissä ja Turussa, 26. lokakuuta 2014 Helsingissä ja 1. kesäkuuta 2019 Helsingissä.
Yksityiselämä
muokkaaLenny Kravitz avioitui 16. marraskuuta 1987 Lisa Bonet’n kanssa. 12. huhtikuuta 1993 eronneella parilla on yksi tytär, Zoë Kravitz (s. 1. joulukuuta 1988).
Diskografia
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g Lenny Kravitz Encyclopedia Britannica. 22.5.2024. Viitattu 25.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Lenny Kravitz Biography.com. 5.2.2024. Hearst Magazine Media, Inc. Viitattu 25.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Stephen Thomas Erlewine: Lenny Kravitz AllMusic. Netaktion LLC. Viitattu 3.5.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lenny Kravitz Wikimedia Commonsissa
