Lehtokattara

Lehtokattara (Bromus benekenii, syn. Bromopsis benekenii ja Bromopsis ramosa ssp. benekenii) on Euroopassa tavattava heinäkasvi. Suomessa se erittäin harvinainen, rauhoitettu ja erityisesti suojeltu.[2]

Lehtokattara
Bromus benekenii sl7.jpg
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Yksisirkkaiset Monocotyledoneae
Kladi: Commelinids
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Tribus: Bromeae[1]
Suku: Kattarat Bromus
Laji: benekenii
Kaksiosainen nimi

Bromus benekenii
(Lange) Trimen

Synonyymit
  • Bromopsis benekenii
Katso myös

 Commons-logo.svg Lehtokattara Commonsissa

Ulkonäkö ja kokoMuokkaa

Monivuotinen, löyhästi mätästävä lehtokattara kasvaa 60 senttimetristä jopa kahden metrin korkuiseksi. Sen lehdet ovat 8–15 mm leveitä ja karvaisia. Lehtikannan korvakkeet ovat selviä. Lehtokattaran röyhy on noin 20 cm pitkä, vihneellinen, pysty tai toispuolisesti nuokkuva. Tähkylät ovat kapeita ja 15–30 mm pitkiä, vihne on suora ja 5–8 mm pitkä. Lehtokattara kukkii Suomessa heinäkuussa.[3] Laji muistuttaa jossain määrin muita leveälehtisiä heiniä kuten varjolehtolustetta (Brachypodium sylvaticum), lehtonataa (Festuca gigantea) ja tesmaa (Milium effusum).[4]

LevinneisyysMuokkaa

Lehtokattaran päälevinneisyysalue ulottuu Ranskasta ja Pohjois-Italiasta Keski-Venäjälle ja pohjoisessa Isoon-Britanniaan, Skandinavian eteläosiin ja Baltiaan. Lajia tavataan myös satunnaisesti Keski-Aasiasta.[5] Suomesta lehtokattaraa on tavattu vain Ahvenanmaalta sekä Pohjois-Karjalan Liperistä. Liperin vuonna 1959 löytynyttä esiintymää pidetään jääkauden lämpökauden jälkeisenä reliktinä.[4]

ElinympäristöMuokkaa

Päälevinneisyysalueellaan lehtokattara on varjoisten pyökkimetsien kasvi. Ahvenanmaalla sitä puolestaan tavataan lehdoissa, tammimetsissä ja lehdesniityillä. Liperissä lehtokattara kasvaa lähteikössä.[4]

LähteetMuokkaa

  • Hakalisto, Sirkka: Lehtokattara. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 87.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

ViitteetMuokkaa

  1. Stevens, P. F.: Poaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 29.3.2021.
  2. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 24.1.2010.
  3. Retkeilykasvio 1998, s. 596.
  4. a b c Hakalisto 1997, s. 87.
  5. Den virtuella floran: Strävlosta (ruots.) Viitattu 24.1.2010.

Aiheesta muuallaMuokkaa