Lea Lampila
Lea Lampila (24. helmikuuta 1924 Viipuri – 18. kesäkuuta 2006 Asperö, Ruotsi) oli ruotsinsuomalainen muistelmakirjailija joka asui viimeksi Bohusin läänissä, Asperön saarella.[1][2]
Lampilan perhe meni Neuvostoliittoon työnhakuun vuonna 1931 hänen ollessaan 7-vuotias. Hänen isänsä Sulo kuoli yrittäessään paeta, äiti Helmi joutui vankileirille ja Lea sijoitettiin lastenkotiin. Koulusta päästyään hän onnistui löytämään vankileiriltä päässeen äitinsä mutta kesällä 1947 Lea Lampila sai itse 10 vuoden leirituomion päästen vapaaksi kuuden vuoden jälkeen 1953. Hän loikkasi Neuvostoliitosta Ruotsiin vuonna 1967 ja sai poliittisen turvapaikan ja Ruotsin kansalaisuuden. Hän kirjoitti 1990-luvulla kaksi omaelämäkerrallista kirjaa Toivon tähti ja Stalinin lapset.[3]
Teoksia muokkaa
- Toivon tähti : loikkariperheen tarina. WSOY 1991
- Stalinin lapset. WSOY 1995
- Mukana myös kokoomateoksessa 122 ruotsinsuomalaista kynäniekkaa : esittely 122:sta ruotsinsuomalaisesta kynäniekasta ja heidän tuotannostaan ; toimittanut Anneli Tikkanen-Ròzsa. Ruotsinsuomalaisten kirjoittajien yhdistys, Nykvarn 1995
Lähteet muokkaa
- ↑ Ruotsinsuomalainen Lea Lampila on kuollut Sisuradio. 4.7.2006. Sveriges Radio. Viitattu 26.7.2018.
- ↑ Lea Lampila 1924–2006 ((Arkistoitu – Internet Archive)) Kultur. Immigrant-institutet. Arkistoitu 27.7.2018. Viitattu 26.7.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Tikkanen-Rózsa, Anneli: Ruotsinsuomalaisten kirjoittama omaelämäkerrallinen kirjallisuus, luku 3.3 Muistelmat ((Arkistoitu – Internet Archive)) Kultur. Immigrant-institutet. Arkistoitu 26.7.2018. Viitattu 26.7.2018.