Avaa päävalikko

Lauri Pohjanpää

suomalainen pappi ja runoilija
Lauri Pohjanpää.

Lauri Henrik Pohjanpää (vuoteen 1906 Nordqvist, 16. heinäkuuta 1889 Helsinki2. heinäkuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi 1925.

UraMuokkaa

Pohjanpää tuli ylioppilaaksi 1908 Tampereen lyseosta ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Hänen lähimmät lyseoaikaiset luokkatoverinsa ja ystävänsä olivat Frans Emil Sillanpää ja Arvo Sotavalta, joista jälkimmäisen kodissa Lempäälän Sotavallan kartanossa Pohjanpää ja Sillanpää viettivät myös lomiaan.

Pohjanpää tunnetaan ennen muuta faabelirunoilijana, tiivisrytmisten eläinrunojen tekijänä. Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Hänelle myönnettiin Aleksis Kiven palkinto 1957.

Lauri Pohjanpään tytär on kirjailija Helena Anhava. Myös Pohjanpään veli Arvi Pohjanpää oli kirjailija.

TuotantoaMuokkaa

RunoteoksiaMuokkaa

  • Mielialoja (1910)
  • Uusi kevät (1917)
  • Ristiritari (1920)
  • Metsän satuja (1924)
  • Graalin malja (1926)
  • Kiurun tupa (1930)
  • Kärsimys ja elämä (1936)
  • Mustarastas (1941)
  • Aamu ja ilta (1949)
  • Mestari (1952)
  • Meren kaupunki (1954)
  • Jänis ja kilpikonna (1956)

RomaanejaMuokkaa

  • Kesäyön laulu (1937)
  • Päivä menee pilveen (pienoisromaani, 1946)
  • Päivä ja yö (1957)
  • Kaksi sukupolvea (1960)

KokoomateoksiaMuokkaa

  • Valitut runot (1943)
  • Kauneimmat runot (1958)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Kaipuu ylitse ajan. Valitut runot 1910–1954 (1989)

PalkinnotMuokkaa

  • Aleksis Kiven palkinto 1957.

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Lauri Pohjanpää.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.