Lauri Pohjanpää

suomalainen pappi ja runoilija

Lauri Henrik Pohjanpää (vuoteen 1906 Nordqvist, 16. heinäkuuta 1889 Helsinki2. heinäkuuta 1962 Helsinki[1]) oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian kunniatohtori. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1925.

Lauri Pohjanpää.

Ura muokkaa

Pohjanpää tuli ylioppilaaksi vuonna 1908 Tampereen lyseosta ja aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Hänen lähimmät lyseoaikaiset luokkatoverinsa ja ystävänsä olivat Frans Emil Sillanpää ja Arvo Sotavalta, joista jälkimmäisen kodissa Lempäälän Sotavallan kartanossa Pohjanpää ja Sillanpää viettivät myös lomiaan.

Pohjanpää tunnetaan ennen muuta faabelirunoilijana, tiivisrytmisten eläinrunojen tekijänä. Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Hänelle myönnettiin Aleksis Kiven palkinto vuonna 1957[1].

Lauri Pohjanpään tytär on kirjailija Helena Anhava. Myös Pohjanpään veli Arvi Pohjanpää oli kirjailija.

Tuotantoa muokkaa

Runoteoksia muokkaa

  • Mielialoja (1910)
  • Uusi kevät (1917)
  • Ristiritari (1920)
  • Metsän satuja (1924)
  • Graalin malja (1926)
  • Oodi elämälle (1928)
  • Kiurun tupa (1930)
  • Kärsimys ja elämä (1936)
  • Mustarastas (1941)
  • Aamu ja ilta (1949)
  • Mestari (1952)
  • Meren kaupunki (1954)
  • Jänis ja kilpikonna (1956)

Romaaneja muokkaa

  • Kesäyön laulu (1937)
  • Päivä menee pilveen (pienoisromaani, 1946)
  • Päivä ja yö (1957)
  • Kaksi sukupolvea (1960)

Kokoomateoksia muokkaa

  • Valitut runot (1943)
  • Kauneimmat runot (1958)
  • Valikoima runoja (1958)
  • Kaipuu ylitse ajan. Valitut runot 1910–1954 (1989)

Palkinnot muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b Pohjanpää, Lauri Kirjasampo.fi. Viitattu 31.7.2022.

Aiheesta muualla muokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Lauri Pohjanpää.
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.