Faabeli

opettavainen eläinsatu

Faabeli (lat. fabula, ’tarina’) on vertauskuvallinen, yleensä moraalisen opetuksen sisältävä kertomus ihmisistä ja yhteiskunnasta. Se on usein puettu eläinsadun muotoon, jossa eläimille tai kasveille on annettu inhimillisiä piirteitä (personifikaatio). Tunnetuimpia faabeleita ovat proosamuotoiset Aisopoksen faabelit. Faabeli kehittyi runomuotoiseksi ensimmäisinä ajanlaskun alun jälkeisinä vuosisatoina.[1]

FaabelimoraaliMuokkaa

Faabeli on hyvin vanha kerrontamuoto, joka on syntynyt ennen ajanlaskumme alkua. Faabelien maailmankuva poikkeaa selkeästi saduista, joihin ne usein sekoitetaan tai rinnastetaan. Faabelien maailmassa hallitsee valta ja voima eikä oikeudenmukaisuutta juurikaan esiinny. Faabeleista huokuukin kyyninen maailmankuva, jossa ihanteellisuudella tai rohkeudella ei pitkälle pötkitä.[2]

Faabelin ja satumaailman erotMuokkaa

Käsite Faabelimoraali Satumoraali
Maailmankatsomus
Maailma on vaarallinen ja armoton
Maailma on suopea
Itsekkyys
Järkevää
Epäitsekkyyttä ihaillaan
Oikeus
Heikko ei voi toivoa oikeutta
Oikeus voittaa
Hyvyys
Hyvyys palkitaan harvoin
Hyvyys palkitaan
Kuolema
Kuolleet pysyvät kuolleina
Kuollut voi palata elämään
Rakkaus
Rakkaus tekee heikoksi ja hölmöksi
Rakkaus vahvistaa
Pahuus
Pahuus on arkipäiväistä ja avointa
Pahuus naamioituu ja piiloutuu

Tunnettuja faabeleitaMuokkaa

Tunnettuja faabelikirjailijoitaMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Otavan iso tietosanakirja. Osa 2 (2. painos), palsta 868. Helsinki: Otava, 1962.
  2. Forselius, Tilda Maria & Luoma-Keturi, Seppo (toim.): Uhka silmälle – 7 esseetä kauhun katsomisesta ja videohysteriasta, s. 152–154. Gettysburg: Like, 1989. ISBN 951-8929-03-3.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Kivimäki, Arto & Vesterinen, Sampo: Otollinen tilaisuus – Antiikin faabeleita, s. 11–24. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2595-5.

Aiheesta muuallaMuokkaa