Avaa päävalikko

Lauri Johannes Miettinen (19. toukokuuta 1905 Valkeala17. huhtikuuta 1963 Pietarsaari) oli suomalainen vientialan toimija, urheilujohtaja ja yritysjohtaja.[1]

Lauri Johannes Miettinen
Helsingin olympialaisten järjestelykomitean edustaja Lauri Miettinen pitämässä puhetta 26. kesäkuuta 1952 olympiasoidun lähtömaassa Kreikassa.
Helsingin olympialaisten järjestelykomitean edustaja Lauri Miettinen pitämässä puhetta 26. kesäkuuta 1952 olympiasoidun lähtömaassa Kreikassa.
Henkilötiedot
Syntynyt 19. toukokuuta 1905
Valkeala
Kuollut 17. huhtikuuta 1963 (57 vuotta)
Pietarsaari
Ammatti vientialan toimija, urheilujohtaja ja yritysjohtaja
Siviilisääty naimisissa

Miettinen valmistui ylioppilaaksi 1924 ja filosofian kandidaatiksi 1928 ja sai maisterin arvon 1930 Helsingin yliopistosta. Opiskeluaikansa loppuvaiheessa hän toimi myös Suomen ylioppilaskuntien liiton sihteerinä vuosina 1927-28.[1], Miettinen toimi vuoden 1929 Barcelonan maailmannäyttelyn Suomen osaston komissaarina.[2] Sen jälkeen hän toimi suomalaisen vientiteollisuuden palveluksessa eli vuosina 1930-33 Suomen lasitehtaitten vientiyhdistyksessä ja vuosina 1933-37 Suomen vientiyhdistuksen palveluksessa pääkohteinaan Iso-Britannia ja Alankomaat. Vuonna 1938 hän siirtyi edelleen Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton vanerijaoston asiamieheksi. [1]

Lauri Miettinen oli nuoruudessaan ollut aktiivi yleisurheilija. Hän oli voittamassa joukkueelleen Helsingin Kenttäurheilijat vuonna 1936 4 x 100 miesten Suomen mestaruuden. Parhaat tulokset Miettisellä olivat 100 metrillä 10,9 ja 200 metrillä 22,5.[1] Urheilu-uran aikaan hän toimi jo läheisessä yhteistyössä silloisen Suomen Urheiluliiton (SUL) nuoren puheenjohtajan Urho Kekkosen kanssa. Aktiiviurheilijaharrastus, läheiset suhteet aikakauden suomalaisten urheilujärjestöjen johtajiin ja kansainvälinen, kielitaitoa kehittänyt työura yliopistosta valmistumisen jälkeen johtivat siihen, että Lauri Miettisestä tuli 1930-luvun suomalaisessa urheilussa keskeinen toimija. Hän oli mukana vuoden 1932 Los Angelesin kesäolympialaisissa yleisurheilujoukkueen apulaisjohtajana. Tässä tehtävässä hän avusti neuvotteluissa Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF):n kongressissa Los Angelesissa puheenjohtaja Kekkosta. Keskeisin asia oli Paavo Nurmen ammattilaisuuskysymys, jota käsiteltiin juuri Los Angelesissa. Lopputulos oli Nurmen pysyminen kilpailukiellon säilyminen.[3] Miettinen oli mukana myös seuraavissa eli Berliinin vuoden 1936 kesäkisoissa vastaavassa tehtävässä. Miettisen kieli- ja kansaiväliset kanssakäymisen taidot johtivat siis, että hänet valittiin vuonna 1938 IAAF:n hallitukseen, jonka jäsen hän oli vuoteen 1962 asti. Vuonna 1946 hänelle myönnettiin IAAF:n kunniajäsenyys eli "Veteran of IAAF".[4]

Vuonna 1938 Miettisestä tuli Suomen Olympiakomitean sihteeri ja Suomelle myönnettyjen vuoden 1940 kesäolympialaisten pääsihteeri everstiluutnantti Karikosken jälkeen. Tässä tehtävässä hän oli mm. yhdessä suomalaisten KOK-jäsenien konsuli Ernst Krogiuksen ja pankinjohtaja Jukka Rangellin kanssa esittelemässä kesällä 1939 hanketta KOK:n edustajille Lontoossa. Kisojen järjestelyt etenivät, vaikka aikaa oli tavallista vähemmän, koska kisat siirrettiin Helsinkiin japanilaisten luopuessa Tokion kisajärjestelyistä. Lopulliseksi esteeksi kisoille tuli syyskuussa käynnistynyt II maailmansota ja marraskuun lopulla käynnistynyt Talvisota, jossa Suomi joutui Neuvostoliiton hyökkäyksen kohteeksi.[5]

Miettisen urheilujohtajuus jatkui maailmansodan jälkeen. Suomen Olympiakomitean pääsihteeriys päättyi vuonna 1947, mutta hän jatkoi oman nuoruuden kilpailulajinsa yleisurheilun SUL:n puheenjohtajana vuosina 1947-52 pitkäaikaisen puheenjohtajan Urho Kekkosen seuraajana. Hänestä tuli tällöin myös Suomen Olympiakomitean jäsen vuosiksi 1947-55. Samaan aikaan hän toimi SVUL:n liittohallituksen varapuheenjohtajana vuosina 1948-53. Sodan jälkeisenä aikana SVUL:n alaiset urheilujohtajat joutuivat läheisempään yhteistyöhön TUL:n urheilujohdon kanssa. Yhteistyöelimenä toimi yleisurheilun yhteistoimintavaliokunta, jonka puheenjohtajana Lauri Miettinen toimi SUL:n puheenjohtajuusaikansa. Vuodesta 1949 alkaen Miettinen oli myös Suomelle myönnettyjen vuoden 1952 Helsingin kesäolympialaisten järjestelytoimikunnan jäsenenä. Kielitaitoisena henkilönä Miettinen oli vastaanottamassa kisojen olympiasoihtua Kreikassa kesäkuussa 1952. Vuonna 1952 SUL:ssä käytiin sisäistä valtataistelua, joka johti syyskuussa 1952 käydyssä kokouksessa Kekkosen kannattajaksi leimatun Miettisen eroamiseen. Miettinen jatkoi kuitenkin SUL:n liittovaltuuston jäsenenä 1956 ja sen puheenjohtajana 1957-58 ollen samalla myös usean SUL:n valiokunnan jäsenenä. SUL:n kunniajäsen Miettisestä tuli 1954 pheenjohtajuuskauden jälkeen. Olympiakomitean jäsenyyden jälkeen Miettinen toimi vielä Olympiakomitean valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1955-63.[4]

Toisen maailmansodan aikana Miettinen siirtyi suomalaisen tupakkateollisuuden palvelukseen eli hänestä tuli Suomen tupakkateollisuusyhdistyksen asiamies ja vuodesta 1953 alkaen Ab Ph. U. Strengberg & C:o Oy:n toimitusjohtaja edeltäjänsä Heikki Kekonin kuoleman jälkeen.[6] Lauri Miettinen toimi Strengbergin tupakkatehtaan toimitusjohtajana Pietarsaaressa lähes 10 vuoden ajan aina kuolemaansa asti eli huhtikuuhun 1963 asti.

LähteetMuokkaa

  1. a b c d Antti O. Arponen: ”Miettinen Kekkosen seuraajaksi”, Suomen Urheiluliiton organisaatio ja johtajat, s. 49. Teoksessa: Seppo Martiskainen (pj) et al. (toim.) Suomi voittoon - kansa liikkumaan, Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
  2. Suomi Barcelonassa Kesäkuu (#24) 1929. suomenkuvalehti.fi. Viitattu 14.11.2018.
  3. Ingmar Björkman ja Seppo Martiskainen: ”Nurmen tapaus 1932 - amatööri vai ei?”, Kansainväliset suhteet, s. 93-96. Teoksessa: Seppo Martiskainen (pj) et al. (toim.) Suomi voittoon - kansa liikkumaan, Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
  4. a b Ingmar Björkman ja Seppo Martiskainen: ”Suomalaiset IAAF:n hallituksessa”, Kansainväliset suhteet, s. 90-91. Teoksessa: Seppo Martiskainen (pj) et al. (toim.) Suomi voittoon - kansa liikkumaan, Suomen yleisurheilun 100 vuotta. Yleisurheilun tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
  5. Suursota esti suomalaisten odottaman Helsingin olympiaisännyyden 1940 itsenaisyys100.fi. Viitattu 14.11.2018.
  6. Guy Björklund: Yksityisistä kesähuviloista kaupungin työntekijöiden lähimatkailukohteiksi - Miettisen ja Wallénin huvilat aikojen saatossa Staden Kaupunki, Pietarsaaren kaupunki. 1/2018. Viitattu 14.11.2018.