Latrun
Latrun on kukkula, historiallinen kohde, maantieden risteys ja entinen kylä Aijalonin laaksossa Palestiinan Länsirannalla. Käytännössä paikkaa hallitsee nykyisin Israel. Kukkula hallitsee historiallisesti tärkeää teiden risteystä ja reittiä kohti Jerusalemia. Historian eri aikoina kukkulaa ovatkin käyttäneet tukikohtanaan monet eri tahot. Israelin itsenäisyyssodan aikana paikalla käytiin rajuja taisteluja, mutta kukkula jäi Jordanian hallintaan. Israel valtasi sen myöhemmässä kuuden päivän sodassa vuonna 1967.
Maantiede muokkaa
Latrunin kukkula sijaitsee Juudean ja läntisten kukkuloiden yhtymäkohdan seudulla Aijalonin laakson eteläosassa. Kukkula sijaitsee Palestiinan Länsirannan puolella vuoden 1949 Israelin ja Jordanian välisen tulitaukolinjan ja siihen liitetyn ei kenenkään maan vieressä. Israel on kuitenkin käytännössä hallinnut aluetta vuodesta 1967 lähtien. Kukkulalla itsessään sijaitsee hylätyn arabikylän rauniot, 1100-luvulta peräisin olevan ristiretkeläislinnan rauniot, vuoden 1890 paikkeilla rakennettu trappistiluostari, sekä brittien rakennuttama poliisilinnoitus. Kukkulan juurella on puolestaan historiallisesti tärkeä risteys, jossa kohtaavat Jerusalemista Lodiin, Ramlaan ja lopulta Jaffaan kulkeva tie, sekä tie Gazasta kohti Juudean kukkuloita kulkeva tie.[1]
Historia muokkaa
Latrun on strategisen sijaintinsa takia toiminut useiden eri aluetta hallinneiden valtakuntien ja tahojen tukikohtana. Rooman valtakunnan aikana lähellä sijaitsi Nikopoliksen kaupunki, joka on joskus yhdistetty Raamatulliseen Emmauksen kaupunkiin. Latrunissa oli ilmeisesti kaupungille kuulunut linnooitus, joka toimi tärkeänä tukikohtana roomalaisille esimerkiksi toisen juutalaissodanaikoihin. Myöhemmin paikka oli Bysantin valtakunnan sotilastukikohta ja heidän jälkeensä sitä käyttivät alueella valloitusretkiä tehneet islaminuskoiset arabit.[1]
Kukkulan nimi Latrun on peräisin ristiretkien ajalta. Ristiretkeläiset rakennuttivat kukkulalle linnoituksen 1100-luvulla ja paikkaa kutsuttiin ranskankielisellä nimellä Le Toron des Chevaliers, eli suomeksi ritarien torni. Le Toron taas vääntyi puhekielessä muotoon Latrun. Latro on puolestaan latinaksi varas ja myöhemmin kukkula liitettiinkin virheellisesti Raamatussa Jeesuksen vierellä ristiinnaulattuun viisaaseen ryöväriin. Ristiretkeläiset kuten Rikhard I Leijonamieli taistelivat alueella muslimeja vastaan, kunnes Saladin lopulta valtasi Latrunin linnan ja tuhosi sen.[1]
Ensimmäisen maailmansodan aikana britit hyökkäsivät kohti Jerusalemia kahtena osastona, joista toinen eteni Latrunin kautta. Kaupunki vallattiin vuonna 1917. Britit rakennuttivat kukkulalle poliisilinnoituksen ja paikalle perustettiin myös vankileiri. Leirillä oli vangittuna esimerkiksi Palestiinan mandaattialueen juutalaisten aseliikkeiden jäseniä. Kukkulan vieressä oli myös Jerusalemin vesihuollolle tärkeä pumppulaitos. Israelin itsenäisyyssodan puhjettua vuonna 1948 kukkulaa hallitsi Jordanian arabilegioona. Kukkulaa hallitsemalla he pystyivät estämään liikenteen Jerusalemiin kukkulan vieressä kulkevan tien kautta, vaikka Jerusalemia ei saatukkaan piiritettyä aivan kokonaan. Kukkulan hallinnasta käytiin rajuja taisteluja, joissa Israelin joukkojen ei onnistunut vallata kukkulaa. Sen ohi rakennettiin kuitenkin toinen tie Jerusalemiin kauemmas kukkulasta.[1]
Kesäkuussa 1949 solmitun tulitaukosopimuksen mukaisesti Latrunin kukkula jäi Jordanian haltuun. Latrun muodosti rajalla ulokkeen, jonne johti vain yksi tie. Heti Jordanialaisten etulinjan edessä oli Israelin ja Jordanian välinen ei kenenkään maa. Jordanialaiset räjäyttivät Latrunin pumppulaitoksen Jerusalemin vesihuollon vaikeuttamiseksi. Vuonna 1967 alkaneen kuuden päivän sodan aikana Israelin asevoimat valtasivat kukkulan ilman suurempia taisteluja. Tie kukkulan juurelta Jerusalemiin avattiin uudestaan.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Latrun Wikimedia Commonsissa
