Avaa päävalikko

Langinkosken yläosaa. Taustalla kosken alemman osan ylitse kulkeva Langinkoskentien silta.

Langinkoski on Kotkassa sijaitseva Kymijoen koski, jonka kautta Langinkoskenhaara laskee Suomenlahteen. Langinkoski ympäristöineen on valtion omistama luonnonsuojelualue, joka kuuluu osana Kymijoen Natura 2000 -alueeseen (FI0401001). Alueeseen sisältyy luonnonsuojelualue, luonnonhoitometsä ja arboretum.[1]

Langinkosken itärannalla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön vuonna 1889. Rakennus on toiminut 1930-luvulta saakka museona. Kosken itäranta kuuluu Metsolan kaupunginosaan ja länsiranta Lankilan kaupunginosaan. Langinkosken mukaan on nimetty Langinkosken koulu ja Langinkosken kirkko, joka on yksi Kotkan alueella toimivan evankelis-luterilaisen Kotka–Kymin seurakunnan kirkoista[2].

Langinkoski oli jo keskiajalla tunnettu lohistaan. Kalastusoikeudet kuuluivat kahteen otteeseen kaukaisille luostareille, ensin 1380-luvulta lähtien jonkin aikaa Vadstenan luostarille ja myöhemmin 1790-luvulta 1840-luvulle Valamon luostarille. Paikallisen tarinan mukaan vuonna 1896 Langinkoskesta saatiin nuotalla yli 35 kilon painoinen ja 130 senttimetriä pitkä ennätyslohi. Vielä 1920-luvulla kosken lohipadot tuottivat vuosittain yli 800 lohta yhteispainoltaan noin 7 000 kg. Tuon vuosikymmenen lopulla Kymijokea alettiin kuitenkin teollisuuden tarpeiden vuoksi syventää ja perata, minkä vuoksi lohi lopetti miltei kokonaan nousunsa jokeen. [3] Myös patojen rakentaminen ja teollisuuden saasteet vaikuttivat kalojen elinolosuhteisiin, ja alkuperäinen Kymijoen lohikanta kuolikin sukupuuttoon 1900-luvun aikana. [4] Yksi Langinkosken vanhoista lohipadoista entisöitiin 1960-luvulla[3].

Sisällysluettelo

Langinkosken keisarillinen kalastusmajaMuokkaa

 
Langinkosken keisarillinen kalastusmaja.
 
Sisänäkymä Langinkosken keisarillisesta kalastusmajasta.

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran, syksyllä 1906, ja viipyi paikalla vain pari tuntia.[5][3]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle ja kalastusmajaa käytettiin senaattorien ja ministerien kesäasuntona.[3] Kymenlaakson museoseura tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo.[5] Kymenlaakson museoseura vaihtoi myöhemmin nimensä Langinkoskiseuraksi. Seura ylläpiti museotoimintaa vuoden 2017 loppuun saakka. Rakennuksia hallinnoi Museovirasto ja luonnonsuojelualuetta Metsähallitus.

125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kalastusmajaa alettiin jälleen vuonna 2012 kunnostaa. 1950-luvun peltikatto oli alkanut vuotaa, ja se uusittiin. Korjauslistalla oli myös ulkokuistin oikaisu. Lisäksi alueen vanhoja rakennuksia uudistettiin uuteen käyttöön: tallirakennukseen kunnostettiin yleisö-WC ja teknisiä tiloja. Vahtimestarin asunnosta kunnostettiin kahvila laajennusosineen. Lisäksi suoritettiin maisemointitöitä.[6]

Museossa vieraili vuosittain noin 14 000 kävijää vuoden 2012 tietojen mukaan. Venäläiskävijöiden määrä oli tuolloin nousussa aiempiin vuosiin verrattuna.[6] Kävijämäärät vakiintuivat 2010-luvulla noin 10 000 vuosittaiseen kävijään. Keisarillisen kalastusmajan museotoiminta siirtyi vuoden 2018 alussa Suomen kansallismuseolle. Kalastusmajan kävijämäärä lähti hienoiseen nousuun, ja vuoden 2018 aukiolokaudella museossa vieraili yli 11 000 henkilöä.[7]

YmpäristöMuokkaa

 
Ortodoksinen kappeli.

Kalastusmajan lähellä on 1800-luvun alussa rakennettu pieni ortodoksinen kappeli. Kappelin rakensivat Valamon luostarin munkit, jotka olivat vuonna 1797 saaneet koskeen kalastusoikeuden. Kotkan ortodoksinen seurakunta on pitänyt siellä kesäjumalanpalveluksia 1970-luvulta alkaen.

Langinkosken puistoalueella sijaitsee marraskuussa 1896 paljastettu Aleksanteri III:n muistokivi. Suomen sisällissodan aikana muistokiveen ammuttiin ja laatta yritettiin irrottaa. Muistolaatassa olevat vauriot on säilytetty osana Suomen historian tätä vaihetta.[8] Muistolaatassa on seuraava teksti:

»Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, wiihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888–1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun»

Alueella on myös juoksuhautoja kahden sodan ajoilta, vuonna 1918 venäläisten kaivamia ja toisen maailmansodan aikana suomalaisten kaivamia.[5]

Langinkosken alemman osan ylitse kulkee nykyisen Langinkoskentien silta, jonka rakentaminen oli kiistelty. Kymenlaakson luonnonystävät, Kymenlaakson maakuntaliitto ja Kymenlaakson matkailijayhdistys perustivat Langinkoski-toimikunnan, joka vetosi huhtikuussa 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle silta- ja tiehankkeesta luopumiseksi. Sillan ja sen tuoman liikenteen ei katsottu sopivan Langinkoskelle. Langinkosken ollessa ainoa mereen vapaana laskeva koski Suomessa, silta rikkoisi myös näkymän kalastusmajalta merelle. Vastustuksesta huolimatta silta kuitenkin rakennettiin. Siltaa alettiin rakentaa syksyllä 1962 ja se vihittiin käyttöön 30. syyskuuta 1963. Silta on rakennettu betonipilareiden sijasta kivipilareiden varaan.[9]

LuonnonsuojelualueMuokkaa

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti julistettiin puistometsäksi vuonna 1938 ja suojeltiin asetuksella vuonna 1960. Luonnonsuojelualueen eteläosassa sijaitsee 1,6 hehtaarin kokoinen puulajipuisto, joka perustettiin vuonna 1959.[5] Alueen kallioperä on tummaa viborgiittia, joka on rapakivigraniitin muunnos. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuun ottamatta alue on melko karu ja kivinen. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa.[1]

LähteetMuokkaa

  1. a b Kymijoki www.ympäristö.fi. Viitattu 20.9.2011.
  2. Kirkot Kotka–Kymin seurakunta. Viitattu 9.1.2017.
  3. a b c d Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 4: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 84–85. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1971.
  4. Kymijoen lohet tuhottiin – valtio maksoi pelastusoperaatiosta yli miljoonan, mutta tuloksena oli lihava riita Yle Uutiset. Viitattu 28.1.2019.
  5. a b c d Langinkosken historia ja nähtävyydet luontoon.fi. Metsähallitus. Viitattu 9.1.2017.
  6. a b Liisa Kukkola, Keisarillinen kalamaja kuntoon. Helsingin Sanomat 27.10.2012 sivu A 10
  7. Kansallismuseon ensimmäinen kesä Langinkoskella päättyi – keisarillisella kalastusmajalla vieraili yli 11 000 ihmistä Yle Uutiset. Viitattu 28.1.2019.
  8. Langinkoskimuseo - Puisto ja muistokivi www.langinkoskimuseo.com. Viitattu 1.10.2012.
  9. Arja Ranni: Kuohuva kiista sillasta. Kymen Sanomat, 16.9.2012, s. 5.

Aiheesta muuallaMuokkaa