Lal Bahadur Shastri

intialainen poliitikko

Lal Bahadur Shastri (hindiksi लालबहादुर शास्त्री, Lālbahādur Śāstrī, 2. lokakuuta 1904 Mughalsarai11. tammikuuta 1966) oli intialainen poliitikko ja pääministeri vuosina 1964–1966.[1] Hän osallistui merkittävällä panoksella Intian itsenäisyyskamppailuun.

Lal Bahadur Shastri
लालबहादुर शास्त्री
Intian pääministeri
Presidentti Sarvepalli Radhakrishnan
Edeltäjä Jawaharlal Nehru
Seuraaja Indira Gandhi
Henkilötiedot
Syntynyt2. lokakuuta 1904
Mughalsarai, Uttar Pradesh, Brittiläinen Intia
Kuollut11. tammikuuta 1966 (61 vuotta)
Taškent, Uzbekistanin neuvostotasavalta, Neuvostoliitto
Ammatti akateemikko
Tiedot
Puolue Intian kongressipuolue
Uskonto hindulaisuus

Lal Bahadur syntyi Mughalsaraissa United Provincessa (nyk. Uttar Pradesh) ja osallistui Mahatma Gandhin väkivallattomaan vastarintaan vuonna 1921. Hän opiskeli Kashissa ja sai vuonna 1926 Shastrin oppiarvon, josta tuli hänen lisänimensä. Shastri oli yhdeksän vuotta vankilassa, suurimman osa niistä osallistuessaan Satyagraha-liikkeeseen vuonna 1940.

Intian itsenäistyttyä hän oli sisäministerinä Uttar Pradeshissa..[1] Vuonna 1951 Shastri valittiin Lok Sabhan pääsihteeriksi. Hän oli rautateiden ministerinä, mutta erosi rautatieonnettomuuden jälkeen. Vaalien jälkeen hän pääsi liikenneministeriksi ja sisäministeriksi vuonna 1961.

Shastri toimi varapääministerinä Jawaharlal Nehrun sairauden aikana. Nehrun kuoltua toukokuussa 1964 Shastrista tuli kompromissiehdokkaana Intian pääministeri 9. kesäkuuta 1964. Hän oli nehrulainen sosialisti, ja kelpasi myös niille, joille konservatiivis-oikeistolainen Morarji Desai oli huonompi vaihtoehto.

Shastrin pääongelma oli Pakistan. Pakistan lähetti sotavoimia Kutchin niemimaalle elokuussa 1965. Britannian pääministerin taivuttelemana Pakistan suostui kymmenykseen alueesta, josta he olivat aluksi vaatineet puolta.

Syyskuussa 1965 Pakistanin joukot kuitenkin hyökkäsivät uudelleen, nyt Kashmirin alueen vuoksi. Pakistanilaiset toivoivat vallankaappausta Intiassa. Shastri lähetti kuitenkin joukot hyökkäykseen ja Punjabissa käytiin kiivasta panssarisotaa. Pakistanilaiset valtasivat joitain alueita, mutta Intia sai Haji Pirin Kashmirissa ja Lahoren tykistönsä kantaman päähän. Aselevon yhteydessä Shastrista tuli kansallissankari.

Shastri ja Pakistanin presidentti Mohammad Ajub Khan osallistuivat Neuvostoliiton Aleksei Kosyginin järjestämään kokoukseen Taškentissa tammikuussa 1966. Shastri solmi rauhan Pakistanin kanssa 10. tammikuuta 1966, mutta kuoli sydänkohtaukseen seuraavana päivänä.

Lähteet

muokkaa
  1. a b Lal Bahadur Shastri Encyclopaedia Britannica. Viitattu 22.2.2019.

Aiheesta muualla

muokkaa